~Ever dream

Koeviikko lähestyy loppuaan. Lähellä hajoamista ja täydellistä hermoromahdusta on käyty, luojan kiitos on ystäviä ja ymmärtäväinen koulu, eilen uskaltauduin matikankokeeseen vain siksi, että sain tehdä sen itsekseni kansliassa enkä ahtautuneena pikkuruiseen luokkatilaan 45:n muun ihmisen kanssa sitä näpertämään. Tänään meneminen oli suht vaikeaa fysiikankokeen takia, matikankoe tuntui menevän hyvin, tämäkin siedettävästi. Huomenna edessä terveystieto, jonka jälkeen salitreenin kautta polille ja lepäilemään. Kiitos kommenteista, olette piristäneet minua.


Ohje: Perussukka, koko 22
Puikot: 3.75mm
Lanka: Seiskaveikan jämiä

Koeviikon takia neulominen on ollut suht aivotonta, kun on koko päivän stressannut ja miettinyt ties mitä epäsuorasta kerronnasta aina heijastumis- ja taittumislakeihin, niin on ihan kiva vaan istua tv:n tai kirjan ääreen ja neuloa jotakin täysin aivotonta. Jättiraitasukkien raivostuttava puoli oli se, että jämä meni kokonaan ensimmäiseen sukkaan ja jouduin toisen aloittamaan uudelta kerältä. Muuten ihan kiva, mutta suunnitelmissa oli tehdä siitä jotakin isompaa, täytyy nyt miettiä että mitä tekisi, sukkia tästä langasta nimittäin on jo ainakin 4 paria... Nämäkin menevät lihottamaan keräys/kirppiskassia, lahjottavia ei oikein ole.

Cinderellat meni purkuun, malli oli kivan näköinen ja lanka ihanaa, mutta ne ei kerta kaikkiaan vaan sopineet yhteen, sillä palmikot hukkuivat pätkävärjättyyn lankaan. Täytyy aloittaa sukat tuolla ohjeella pian, sillä idea on kiva.

~Starless night

Polilla kävin taas. Perheaika vaihtui pelkästään lääkäriajaksi, päätettiin hankkia mulle virallinen diagnoosi ennen kuin yritetään taas aloittaa sotaa toisista lääkkeistä tai edes vanhan annostuksen nostamisesta. Vanhempani ovat nimittäin koko polilla käyntiä vastaan lääkkeistä puhumattakaan, "ei meidän tyttö ole sairas". Tulossa on joko vaikea paniikkihäiriö tai vaikea yleinen ahdistuneisuushäiriö, oireeni sopivat kumpaankin, täytyy katsoa mitä lääkäri sanoo. Olo on suht surullinen, olen kyllä tunnistanut oireeni joksikin ahdistuneisuushäiriöksi, mutta silti diagnoosi jonkintyyppisestä vaikeasta ahdistuneisuudesta tuli aika yllätyksenä.


Ohje: Knittyn RPM
Puikot: 3mm metalliset sukkapuikot
Lanka: Garnstudio Fabel, vajaa 100g

Ihanaa lankaa! Tuntu on kiva, väritys on kaunis, edes nykyään vähän vierastamani mustapilkutetut kohdat eivät näytä tuossa pahalta. Vihreät miellyttää jotenkin taas, varsinkin tuo tumma vihreä oli ihana. Ja ohje oli ihanan yksinkertainen, mutta silti lopputulos ei ole tylsä. Loistava tv-neule tai masennushetkiin sopivaa neulottavaa. Tätä lankaa muuttaa taloon aikanaan vielä lisää. Luultavasti samalla ohjeella tulee neulottua vielä muitakin sukkia, kunhan paikalle eksyy taas lyhyet raidat omaavia itsestäänraidoittuvia lankoja.



Vauvan nuttu meni purkuun. Yritin pelastaa sitä, mutta edes raivoisa pingotus tai silitys ei auttanut, reunat ryttyyntyi yhä eikä kauluksesta saanut kaunista tekemälläkään. Langat häpeääkin sängyn alla nyt jonkun aikaa ja odottelee, josko ne joskus huutelisivat miksi oikeasti haluavat. Vähän on nyt työt omituisessa jamassa: kuvittelin omaavani mustaa Sisua kaksi kerää mutta sitä olikin vain yksi, luvassa siis yksi sukka mustana pinkillä resorilla, kantapäällä ja varpailla sekä toinen käänteisvärityksellä. Kai ne kuitenkin parista menee, en jaksaisi ostaa uusia keriä tämän takia. Cinderelloja on kiva tehdä, ainut murheeni on nyt se, että palmikkokuvio hukkuu pätkävärjätyn langan alle. Pitäisikö purkaa?

~Stranger like me

Aivan väsynyt. Elän kofeiinilla. Koeviikko tulee, yritän pitää itseni rauhallisena ja uskoa itseeni, muuten ei mistään tule mitään.


Lanka: Regia mini ringel color, ~80g
Puikot: 3mm metalliset sukkapuikot
Ohje: Knitting vintage socks- kirjan Madder ribbed socks

Ihana ohje! Tosin en kyllä ole yhtään sinut tämän kärkikavennustavan kanssa, en saanut kavennussilmukoita tarpeeksi tiukalle ja tulos ei ole kovin kaunis. Lanka taas on eri juttu, en tajua miten on voinut tuonkin väristä lankaa tarttua mukaan, ollut alennuksessa kai tai jotakin. Kerällä näytti vähän rauhallisemmalta, mutta lopputulos on aika... Värikäs. Mukavat kotisukat silti, en kyllä yleisellä paikalle noissa hypi, aiheutan vielä jollekulle (itselleni..?) migreenin. Neulominen oli nopea prosessi, tapahtui erään kotona kipeillyn viikonlopun aikana. Muttamutta, positiivinen olo väristä huolimatta, kiva ohje ja ihana kirja.

Neulominen tökkii. Käsi on kyllä jo kunnossa, mutta koeviikko painaa niskaan. Aloitin helpoksi työksi lasten sukat Jättiraidan jämistä, mutta kappas vaan, langassa oli solmu ja oranssi väri puuttui kokonaan välistä, eikä sitä enää luonnollisesti ollut jäljellä lankapallerossa. Samaa lankaa on vielä kokonainen kerä, mutta kuvittelin saavani siitä jotakin isompaa. Periaatteessahan sukka kokoa 22 ei paljoa lankaa vie, mutta kun jos joku muu työ jää sen takia vaiheeseen, niin hypin seinille.

Haastavinta juuri nyt on silmukoiden luominen. Langat ja ohjeet huutelee, en vaan saa aikaan toteuttaa. Ehkä tänään, jos vähän jotakin kemian lisäksi jaksaisi.

Loppuun vielä mukaan söpö kuva sukista, mukana myös kuvausavustajan varpaat. "Hei, oletsä ihan terve kun sä taas kuvaat varpaitas?"

~Less than a pearl

Tämä postaus on muuta kuin neuleasiaa, ensi kerralla palataan taas oikeaan aiheeseen.

Polilta tulin. Tietyllä tavalla rankka kerta, toisaalta taas lohdullinen. Puhuttiin vaikeita. Lohdullista kuitenkin on se, että masennuksen lisäksi saan vihdoin diagnoosiksi paniikkihäiriön. Sitä on epäilty jo iät ja ajat ja kyllä sen itsekin huomaa suht hyvin, mutta nyt todella asiat siltä suunnin alkaa muuttua. On totta kai ikävää olla "entistä hullumpi ja sairaampi", mutta helpottaa myös kuulla se, että asialla on nimikin. Että epämääräisellä itkulla, sydämen hakkaamisella, vapinalla ja todellisuuden hukkaamisella tosiaan on takana syynsä, ettei kaikki ole vain mun päässä. Tai siis totta kai kun mielenterveysongelmasta on kyse niin syy on mun päässä, mutta tosiaan tieto siitä että ongelma on nimi ja sitä voidaan hoitaa enkä kuvittele asioita helpottaa paljon. Ensi kuussa lääkkeet vaihtuu odotetusti vahvempiin.

Kaikesta huolimatta pää pystyssä. Kesä tulee, kaikki helpotta vielä. Ehkei minusta tule iloista nyt, mutta ehkä vielä joskus.

~Between love and fire

Mieli on yhä maassa, mutta ehkä hitusen positiivisempi olo. Huomenna taas psykologille, toivottavasti saan uuden reseptin. Tämän viikon olen valvonut, olo alkaa siis olla suht yliajettu. Käsi särkee yhä, mutta sillä pystyy jo hyvin kirjoittamaan. Päivän positiivinen asia: selvisin kirjaesitelmästä hengissä, aloin vapista kunnolla vasta sen jälkeen.


Ohje: Omasta päästä, perus
Puikot: Epämääräinen 8mm pyörö ja kaksi 5mm sukkapuikkoa
Lanka: Menitasta ostettu vyötteetön villalanka, kaksi vyyhtiä ja vähän Toven jämiä

Tämän neulominen oli nopea päätös. Huvitti vaan aloittaa jotakin uutta ja aivotonta, niinpä loin määrän x silmukoita ja neuloin y-määrän kerroksia, poimin silmukat ja neuloin sen verran kun lankaa riitti. Jostakin syystä päässäni soi langan nähdessäni nimi Jämsän huopatehdas (tai jotakin vastaavaa), mutten kuitenkaan menisi lyömään vetoa, että kyse on sen langasta. Reuna kääntyi alunperinkin sisäänpäin, ajattelin korjata sen virkkaamalla Tovella kiinteitä silmukoita. No, kuten arvata saattaa, korjaus toimi ennen huovutusta. Unohdin kuitenkin ajatella sitä, että huopuessaan langat käyttäytyvät eri tavalla, joten lopputulos oli silti ulospäin kääntyvä reuna!:D No, ei se enää häiritse, se itseasiassa sopii hyvin laukun olemukseen. Sangat tein kaksinkertaisen Toven jämistä ja huovutin käsin, unohdin nimittäin laittaa ne koneeseen enkä viitsinyt laittaa illalla enää pesukonetta päälle. Ihanan tiivistä ja kaunista pintaa tuli kuitenkin molemmista. Täydellinen väline keskeneräisten töiden säilytykseen, jotka ennen ovat ajelehtineet ympäri huonetta.

Keskiviikkona tosiaan alkaa koeviikko, täytyy kaivaa esille jotakin helppoja ja suht aivottomia töitä.

Ei näin!

Argh!Kiltit ihmiset, älkää ajako punaisia päin, sillä bussi voi joutua tekemään takianne äkkijarrutuksen. Muuten ihan kiva, mutta kun vaistonvaraisesti lentäessäni kohti edessäni istuvan miehen penkkiä vedin käden eteen. Vältyin kolauttamasta päätäni, mutta ranne taittui suht ikävästi. Ja mitä tekee kiltti lukiolainen? Nappaa naamaansa kasan buranaa, sitoo käteen jääpussin ja alkaa raapustaa englannin ainetta ja valmentautua ensi viikon keskiviikkona alkavaan koeviikkoon. Kirjoittaminen onnistuu, mutta äärimmäisen hitaasti. Neuleet jää ymmärrettävistä syistä hetkeksi pois, onneksi on paljon vanhoja töitä kuvattuna.

Murr.

Totaalisen sekaisin ja väsynyt. Viimeisen kuukauden on taas ollut mieli aika maassa, lähestyvä koeviikko ei ainakaan auta asiaa. En osaa olla iloinen edes siitä, että läheisiä ihmisiä on paljon enemmän kuin ennen. Vihaan masennusta.


Saanko minä purkaa tämän, saanhan? Jo aikoja sitten valmistunut lapsen nuttu, jonka kuitenkin olen haudannut aika syvälle lankakerien alle. En ole tyytyväinen yhteenkään seikkaan koko työssä. Kyseessä tosiaan on eräs Novitan ohje, joka näytti lehdessä kivalle. Loppujen lopuksi tulos on nyt aivan eri. Milloinkohan oppisin, että kolme kerrosta ainaoikein reunoissa ei ole tarpeeksi estämään rullautumista, vaikka ohje niin väittääkin... Ja tuo kaulus, purkuun menisi jo puhtaasti sen takia. Saanko olla armollinen ja päästää langat tuskistaan ja tehdä niistä jotakin kivaa?

Ai niin, hyvää äitienpäivää!

~Last hope

Koulu syö taas aikaa neulomiselta. Osasyynä on myöskin se, että unilääkkeeni ovat loppu, joten uni jää pariin tuntiin yössä, vasta ensi viikon perjantaina saan uuden reseptin. Energia on siis aika lailla lopussa, varsinkin kun koeviikko lähestyy uhkaavasti.


Malli: Tsahkal-lapaset Ullasta
Puikot: 3.5mm metalliset sukkapuikot
Lanka: Epämääräisiä mustan Nallen ja Maijan jämiä sekä Nalle Coloria

Mukavimpia neuleprojekteja ikinä! Edes lankojen karheus ei pilannut tätä. Mallissa oli ihanaa se, ettei se sisällä pitkiä lankajuoksuja. Pinnasta tuli myös todella tasaista, toisin kuin ensimmäisestä kirjoneuletyöstäni. Tätä uskalsi myös neuloa tv:n ääressä, koska kuviot olivat loogisia ja toistuivat, ei paljoa tarvinut edes tarramerkkiä kaaviossa, jotta sai rivit tarkastettua. Hämmästyttävintä oli, että nämä valmistuivat parissa äärimmäisen kiireisessä viikossa! Onnistumisen fiilis, pitkästä aikaa.



Huivin kanssa ongelmia. Kaaviot ovat jotenkin nyt niin pelottavia, ei uskalla neuleeseen tarttua kun tuntuu, että rivit olisivat kuitenkin niin kuolettavan pitkiä. Loppujen lopuksi itse neulominen on kivaa, työhön tarttuminen on vaan suuren itsepakotuksen takana. Muissa töissä onkin ongelmana totaalinen aivottumuus ja ajan puute.

~Wish you were here

Malli: Perus, omasta päästä
Puikot: 3mm metalliset
Lanka: n. 30g Fortissima Sockan jämiä

Lanka edelleenkin kivaa, malli tarpeellinen... Neulominen kesti ikuisuuden vaikkei näissä paljoa tekemistä olisikaan, sillä tosiaan kyseessä niin mielikuvitukseton versio kämmekkäistä että, perusribbiä ja peukalokiilaa jännittävämpiin asioihin ei tässä päästä. No, näille on ainakin käyttöä.

Hyvää vappua!

Hauskaa vappua kaikille!