~Zero

Alkaa pikkuhiljaa kyllästyä jatkuvaan masenteluun. Vuoristoratamainen meno jatkuu, tosin ylämäkiä on harvassa ja matalalla kulkevia pätkiä on vähän turhankin paljon. No, enää pari viikkoa psykologiin ja toivottavasti lääkitykselle tehdään jotakin, sillä jos olen jo ilman koulua ja siitä aiheutuvaa stressiä näin lohduton ja epätoivoinen, niin en halua miettiä mitä tilanne on koulun taas alkaessa..


Mökillä olin taas suvun seurana ja Porvoon lankatalo oli sopivasti matkan varrella. Tarkoituksena oli pitää lankalakkoa vuoden lopulle, mutta tajusin tarvitsevani joululahjoihin lankaa ja epätavallisen suuren maanisuuden puuskan aikana totesin, että nappaan langat nyt ja teen ne mahdollisimman pian valmiiksi, niin ei ole niin karmivaa stressiä jouluna. Merinosilkeistä tulee huiveja ja Seiskaveikasta ja toisesta sukkalangasta luonnollisesti sukat. Norot tarttuivat mukaan Stockmannilla piipahdettuamme, menin etsimään vetoketjua hajonneeseen laukkuun (Eurokangas johon hakeuduin ensin oli lopetettu edellisenä päivänä!) ja pahaa-aavistamattomana törmäsin lankahyllyyn, josta pelastin nuo kaksi kerää Noroa. Myöskin muumimuki tarttui mukaan, puolustuksekseni sanon niiden olleen alennuksessa.

Aquila valmistui! Siitä tuli kaunis ja paljon odotettua suurempi.

~Memories

Mielialat heittelee ja rajusti. Ystävien kanssa ollessa on hyvä olo, mutta muuten fiilis on sitä luokkaa, että harkitsen soittamista polin tai terveyskeskuksen päivystykseen.


Ohje: Sekoitus omaa päätä ja jotakin laatikosta löytynyttä pikkulappusta
Puikot: 3,5mm sukkikset
Lanka: 6-säikeinen Regia

Aiemmin tein tästä langasta kypärämyssyn ja ennen matkaa tein kerän lopusta tossut. Ohje on aika sekalainen, seurasin aluksi pikkuruiseen muistilappuun jostakin ylöskirjoittamaani ohjetta, mutta kyllästyttyäni päädyin soveltamaan omasta päästä. Neulominen oli tylsää, mutta ovat ainakin tarpeellisia jollekulle.


Ohje: Weekend knitting- kirjasta, sekoitus eri kokoja
Lanka: Silke-Tweed, puolisen kerää
Puikot: kaksi 3,5mm sukkapuikkoa

Näiden kämmekkäiden neulominen oli aika tuskaista, mutta kaunis lopputulos palkitsee vaivan. Lanka on ihanaa ja ohje on hyvä, koko ei kerta kaikkiaan vaan osunut kohdalleen. Ai mitenkä niin tässä mallissa koot menevät neuletiheyden mukaan, joten mallitilkku voisi olla aika hyvä....? Loppujen lopuksi muutaman puretun kämmekkään jälkeen koko osui kohdalleen ja näille löytyy taatusti paljon käyttöä. Kun hermot riittää niin neulon taatusti toisetkin, nyt se prosessi ei vaan huvita, sillä en tietenkään laittanut ylös mitä kokoa näihin käytin ja millä sovelluksilla...-.-

~Teit meistä kauniin

Tosiaan löysin matkaltani myös kirjoja, ja onhan tuossa muuten paketillinen fimojakin. Fimonallepakkauksen bongasin tosiaan japanilaisesta lelukaupasta, pakkohan se oli mukaan napata, koska hintaakin oli vain vajaa euro.

Satuin löytämään kaikki kirjat, joita etsinkin. Ylärivissä ovat tosiaan haaveilemani opukset ja alarivissä on "tuohan voisi olla kiva"-ostokset. Victorian lace today on vielä kauniimpi kun kuvittelinkaan, mallit tosin vaativat vähän hermoja.:D Interweave knits oli haaveena lähinä Icaruksen ohjeen takia, mutta kyllä sieltä löytyi muutakin kivaa. Paidat tosin olivat kaikki sellaisia, että jotakin kavennuksia vyötärölle on pakko saada. Olen nimittäin sen verran pikkuinen, että muuten telttalook on valmis. Favorite socks on kirja, jolta en loppujen lopuksi odottanut paljoakaan, sillä petyinhän jopa viimeksi ostamaani sukkakirjaan, ja sehän oli sentään Nancy Bushia.. Koska kuitenkin omaan pakkomielteen sukkiin niin ostin kirjan. Lopputulos oli se, että yllätyin todella positiivisesti: kirjassa lähes kaikki mallit aiheuttavat kuolausta.^^

One skein wonders näytti kaupassa kivalle, mutta ei ole sen jälkeen aiheuttanut minkäänlaisia seinälle hyppimisiä positiivisessa mielessä. No, haudataan se kaappiin, ehkä se sen jälkeen tajuaa alkaa näyttää paremmat puolensakin. Suloinen alarivin virkkauskirja oli pakko-ostos, jopa pahinta teini-ikäänsä elävä veljenikin totesi, että sähän et täältä ilman tuota kirjaa kävele, tai sitä kadut.:D Täytyy vaan hankkia hermot, sillä virkkaus ei edelleenkään kuulu mielipuuhaani.

Täällä taas!

Eilen illalla Suomeen palauduin. Matkalla oli kivaa, rakastuin erityisesti Japaniin. Nilkkani kuitenkin sanoutui irti yhteistyöstä (johan sitä oltiin jopa puolisen vuotta ilman fysioterapeuttia ja nilkkatukea....) ja mieliala on muutenkin samalla tasolla kuin yläasteella. Olo on siis karmea, koulu lähestyy, itsenäisesti tehtävät kurssit kaatuu niskaan ja seuraava aika psykologilleni elokuussa. No, onneksi on ystävät, erityisesti Otus, jota ei kuitenkaan enää vain ystäväksi voi kutsua. Jotakin positiivista elämässä siis.:)


Satuin Los Angelesin lähellä olevissa pikkukaupungissa törmäämään aivan ihanaan lankakauppaan. En valitettavasti muista kuollaksenikaan sen nimeä, jos joku sattuu liikkumaan sillä seudulla, niin kyllä mi varmaan jostakin jonkun paperin löydän, jossa se lukee. Oltuani kovasti lohtulangan tarpeessa erityisesti nämä neljä vyyhtiä ajavat asiansa täydellisesti. Misti Alpaca chunky, kaksi kerää käsinvärjättyä ja kaksi mustaa. Taivaallisen pehmeää, kauniin väristä, lämmintä, nopeasti valmistuvaa... Voiko hirveästi muuta pyytää lohtulangalta? Jätän näiden neulomisen kuitenkin talveen, sillä paksu alpakka ei ole hirveän miellyttävää neulottavaa tässä lämpötilassa. Pienenä miinuksena on karvaavuus, langasta nimittäin lähtee suuri määrä piiiiitkiä karvoja.


Seuraava kuva onkin aikamoinen sekamelska. Oli huvittavaa kun vanhempani menivät isossa ja kauniissa kaupassa melkein enemmän sekaisin kuin minä! Isä sponsoroi langat kiltisti, äitini osa taas oli ylipuhua koriin tässä kuvassa ylimpänä oleva Poof-niminen lanka. Väri on kiva, mutta palmamainen yleisolemus kammotti. Ihanan pehmeää se kuitenkin on, jos langan neulominen tuntuu turhan hirveältä niin äiti todennäköisesti suostuu tekemään siitä kaulahuivin, hän kestää enemmän kaikenlaisia "hörhölankoja".^^ Jitterbugia on kuvassa keskimmäisenä. Tosiaan ihanan pehmeää, mutta valitsemani väri vähän epäilyttää. Onkohan tuloksena lätäköityvä rumasukka, vaiko jotakin muuta? Alimmaisena oleva Lornan huivilanka oli pakko napata mukaan, metrejä on kiitettävä määrä ja väri on kaunis.


Käsinvärjätty Trekking suorastaan huusi päästä mukaan, kirkas väritys kyllä hieman pelotti, lätäköitymismahdollisuudesta puhumattakaan. Tänään keriessäni totesin kuitenkin ensimmäiseksi eteeni sattuneeksi langaksi, joka on kauniimpaa kerällä kuin vyyhdissä. Värit asettuvat nätisti, eivätkä näytä enää yhtään kirkkailta. Sininen sukkalanka ihastutti kauniilla värillään ja Lornan sukkalanka oli pakko-ostos. Vasemmanpuoleinen alpakkahuivilanka on taivaallista. Onnistuneet lankaostokset kaikin puolin siis.

Kirjoja ja kaikenlaista muutakin tuli ostettua, mutta lisää niistä ensi kerralla. Neuleita ei valmistunut, sillä luin kiitettävät ~5000 sivua.^^Muutama esittelemätön valmis työ on kuitenkin kuvattuna, eikä Convyissa ja Aquilassa enää kauaa mene.