Like never before

Elämä on tällä hetkellä parhautta. Perjantaina suuntasin koulun jälkeen kaveriporukalla Helsinkiin tarkoituksena mennä tukemaan kaveria Idols-karsintoihin. Yöpyminen Otuksella meni mahtavasti, on upea fiilis kun tajuaa, että on ihminen joka viitsii herätä kuudelta aamulla ihan vain jotta saa herättää mut ojentamalla kahvikupin käteen ja saattamalla viettämään päivää toisessa porukassa. Kiitos upeasta parista päivästä.<3 Ainoa fiilistä laskeva tekijä olikin kaverin karsintareissu (nelisen tuntia jonossa ulkona kylmässä, sisällä 10min - raukkaparka oli ensimmäisen joukossa ja jännitti itsensä jumiin) ja itselle sattunut flunssa, alunperäinen suunnitelma muuttui siten, että tulin kotiin lepäilemään jo eilen illalla. Ehkä mä en ollutkaan murhaaja entisessä elämässäni, vieressä on maailman upein ihminen.

Kiirettä pitää. Koulu vaatii paljon huomiota, viikottaiseen ongelmaan on mahdutettava soittotuntien lisäksi myös ajokoulu. Korotuksista geometria tuli jo takaisin, ei korottunut odotetusti todistukseen, vaikka itse koenumero nousikin. Nukkuminen on äärimmäisen huonoa, lääkitys nousee odotetusti. Ei moisilla asioilla väliä, nyt en osaa muuta kuin hymyillä.


Ohje: Edelleen Hurry up spring armwarmers
Puikot: 5mm
Lanka: Noro Kureyon, vajaa kerä

Tällä kertaa tein kämmekkäät yhdestä kerästä enkä kahdesta erikseen, mikä selittää niiden parittoman ulkonäön. Tällä kertaa kohdalle sattui näinkin sateenkaarenvärinen kerä, joten kämmekkäät ovat pari sekavärisyydestään huolimatta. Edelleenkään en muistanut lyhentää resoria, joten pikkusormet piilossa edelleen. Täysin sopivat kuitenkin päätarkoitukseensa eli käsien lämmittämiseen öisin, nyt jo alkaa ranteet olla muuten kipeät.

Valmiita neuleita on, mutta kuvaaminen on hidasta. Kamera sai vähän kolhuja reissulla, täytyy katsoa millaista jälkeä jatkossa tulee.

~Isn't someone missing?

Korotukset meni aika vaihtelevasti. Analyyttinen geometria meni kevyesti, geometria meni melko surkeasti. No, analyyttisessä olikin suuremmat tavoitteet, geometriaa mun pää ei vaan kerta kaikkiaan hahmota. Huomenna alkaa autokoulu...


Ohje: Hurry up spring armwarmers kirjasta x
Puikot: 5mm
Lanka: Yhteensä vajaa kerä Noro Kureyonia

Pidän tästä ohjeesta. Käteen sopivat täydellisesti (mitä nyt pitäisi muistaa lyhentää ribbiä, kuvastakin huomaa että pikkusormi peittyy kokonaan, omaan superlyhyet sormet) ja kaavio lisää mielenkiintoa. Vaikka lehtikuvio vähän hukkuukin jo sinäänsä mielenkiintoiseen lankaan, niin silti lopputulos on kiva. Lievästi ärsytti langan solmuisuus, toinen kerä oli solmuton, mutta toisessa taas solmu ruskean ja vihreän välillä, mikä näkyy ja selvästi. Olisi pitänyt jaksaa keriä, mutta menee nämä näinkin. Valmiina on tällä mallilla toinenkin pari, tällä kertaa samasta kerästä tehtynä, aiemmin aina kahdelta eri kerältä olen neulonut pelätessäni langan loppumista.

Valmiita töitä on paljon, mutta kuvien ottaminen ei ikinä onnistu, minä ja kamera ja valmistuneet työt ei tunnuta ikinä olevan samassa paikassa valoisaan aikaan.

Taas epäneuleasiaa

Kyllä, taas jotakin muuta kuin "oikeaa asiaa". Huomenna palaan taas normaaliaiheisiin, päätin hoitaa raportoinnin tänään, sillä olen saanut muutaman tiedustelun elämän ja koulun tämänhetkisestä tilanteesta.


Jaksossa tosiaan vain viisi kurssia ja yksi niistäkin vain kolmasosa (liikunta). Muuta hupia tarjoavatkin vektorit, kemian reaktiot, äidinkielessä vaikuttaminen ja bioteknologia. Viimeinen on osoittautunut oikeasti mielenkiintoiseksi kurssiksi, pieni ongelma on vaan se, että muut kurssit abeja, kurssin numero on nimittäin 5, itsellä alla kurssit 1-2. Pientä hämmennystä toisinaan asia on aiheuttanut, mutta pakko lukea ne näin päin jotta saa biologian kirjoitettua jo ensi syksynä.

Näiden kurssien lisäksi töitä ovat teettäneet analyyttinen geometria sekä geometria. Päädyin tosiaan korottamaan molemmat numerot (7 ja 8). Älkääkä pyöritelkö siellä silmiänne.:D Ikuinen perfektionisti vain. Ongelmana on lähinä nyt se, että makaan kotona korkeassa kuumeessa, pakko kestää huomenna 6h koulussa ja siihen päälle neljän tunnin koerupeama. Peukut pystyyn että selviän siitä hengissä.

Korotusten lähdettyä on hetken hengähdystauko, jonka jälkeen alan viimeistellä itsenäisesti suorittamiani kolmea kurssia. Unohtamatta tietenkään sitä, että marraskuussa koulustamme lähtee kymmenen henkeä Cerniin vierailemaan, ja minun on suunniteltava asiasta aamunavaus ja tehtävä esitelmä. Tekeminen ei siis ainakaan lopu kesken, varsinkin kun ennen joulua huilusta 3/3....:D Autokoulunkin tapaamiset alkoivat, joten luvassa on kiireinen syksy.

~Paha ihminen

Koulun alku on vienyt aikaa. Vaikka tosiaan ei ole montakaan kurssia tässä jaksossa, niin itsenäisesti suoritettavat sekä ensi viikon korotukset ovat vieneet aikaa, puhumattakaan taas päivittäisiin koulurutiineihin totutellessa.


Malli: Convy, kirjasta Knitting on the road
Puikot: metalliset 3mm sukkapuikot
Lanka: Fortissima socka, reilu kerä

Näiden sukkien neulominen oli aika erikoinen kokemus. Jotenkin mikään ei tuntunut osuvan kohdalleen. Lanka oli kyllä kivaa, mutta olin jo ensimmäisestä kerästä yrittänyt sukkia jollakin toisella ja jouduin kärsimään superkiharaisesta langasta, ei riittänyt hermot tehdä asialle mitään. Toinen ikävyys oli ohje. Sinäänsä siinä ei ole mitään, mutta unohdin tehdä varteen toiset kavennukset ja kantapään kohdalla jouduin tekemään aika dramaattiset ihmekavennukset kantapään saamiseksi normaalikokoon. Pikkupalmikot olivat helppoja tehdä ilman apupuikkoja, mutta loppujen lopuksi nekin alkoivat puuduttaa. Sukat olivat matkaneuleena kesällä Kaliforniassa, jossa sain neulottua ensimmäisen sukan loppuun. Ilmeisesti aikaerosta olin kuitenkin aika sekaisin, sillä olin katsoneen sukan olleen mun jalkaani ihan ok, vaikka todellisuudessa koko on varovaisen veikkauksen mukaan 32... Täytyy miettiä suvusta joku pikkutyttö jolle nämä voin lahjoittaa, ei tullut sukkia itselle. Lopputulos on kyllä kaunis.

Neulomisessa joku ihme jumitus. Jo tekeillä olevat työt eivät huvita eivätkä valmistu, mikä johtuu todennäköisesti siitä, että kesken on hirmu monta työtä ja teen niitä kaikkia sekaisin. Osasyy on taatusti myös se, että kesken on neljä sukkaparia, joista tein jokaisesta ensin toisen sukan... Toisen sukan syndrooma moninkertaisena siis, ongelmia lisää myös se, että mokasin aika monessa sukassa jonkun kohdan ohjeesta ja jouduin soveltamaan, ei toivoakaan samanlaisesta parista siis.

~Two sides

Luvassa epäneulepostaus, huomenna taas "oikeaa asiaa".

Ajattelin kiinnostuneiden ihmisten vuoksi tehdä jonkinlaisen yhteenvedon kesästä ja olosta ennen koulun alkua. Alkukesän vietin lähinä mökkeillen ja kaverien kanssa hyppien. Samoja aikoja leimasi myös yhteydenpidon lähes katkeaminen Tärkeän kanssa. Kyseiseen ihmiseen on kuitenkin oltu yhteydessä silloin tällöin tekstarien voimin, hän sai opiskelupaikan ja asiat tuntuu muutenkin menevän hyvin, joten ratkaisu oli molempien parhaaksi.

Ihmissuhdepuolella olen muutenkin tajunnut omistavani upeita ystäviä, jotka eivät ole juosseet karkuun.^^ Hienoin asia on kuitenkin Otukseni. Ihminen, jonka kanssa kaikki on osunut täydellisesti kohdalleen ja joka osaa suhtautua niin hyviin kuin huonoihin hetkiini. Ja joka on ottanut yllättävänkin hyvin ~160km välimatkan, koulujuttujeni, aikataulujeni ahtauden ja oman työnsä tuomat ongelmat ja on valmis mitä jännittävimpiin järjestelyihin. Toissapäivänä vietin päivän siellä, eilen kyseinen ihminen tuli tänne saadakseni selvitettyä miuta vaivanneet matikanongelmat ja viedäkseen miut leffaan. Kyllä, olen hyvin onnellinen.*hymy*

Pään sisällä on mennyt sekavasti. Sisälläni oleva vuoristorata ei ole helpottunut yhtään, vaikka elämää mennäänkin nyt kahden pillerin voimin ja upeiden ystävien ja ihanan psykologini avustuksella. Nyt syksyllä onkin edessä lääkkeiden nosto ja melatoniini takaisin kuvioihin, mikä saattaa tuoda omat haasteensa: kuusi tablettia päivässä mielenterveysongelmiin saa olon tuntumaan aika hulluksi. Apua on kyllä saatavilla, tosin syömiset ovat alkaneet mennä taas huonompaan suuntaan. Täytyy katsoa miten onnistuu elämä koulun ihmispaljouden ja tarkkojen aikataulujen ja vaatimusten kanssa.

Kolmen viikon poissaolo Suomesta teki hyvää ja koulujuttujakin sain tehtyä kiitettävällä tavalla. Tiistaina tapahtuva koulun aloitus ei pelota paljoakaan.

~All you need is love

Kiitos huivikommenteista!


Ohje: Jaywalker (Magknits)
Lanka: Step, ~40g
Puikot: 3mm metalliset sukkapuikot

Jälleen kerran sukat tällä ohjeella, mutta kaipasin jotakin aivotonta neulottavaa, eikä ribbisukat jotenkaan innostaneet. Syy juuri tähän ohjeeseen oli se, että kesäkuun lopulla löysin kyseisen lankakerän ja ensimmäinen kohdalle osunut raidalliselle langalle sopiva ohje oli tämä. Lanka on ihanan pehmeää kuten edellisissäkin sukissa, tosin taas silmään pisti tuo pilkullisuus vaaleanpunaisten raitojen kohdalla. No, omaan sukkalaatikkoon nämäkin päätyy, värityksensä puolesta ei sovi kenellekään lähipiiristä.

Hirveä hinku aloittaa kaikkea, mikään nyt tekeillä oleva ei oikein inspiroi.

~Believer

Energia loppu. Ihania päiviä joukossa kyllä, mutta joka päivä viidestä eteenpäin mieletön masennus. Muutaman päivän mökillä vietin kavereiden kanssa, muina kohokohtina mainittakoon eilinen käynti Otuksen luona. Ehkä tämä tästä, huomenna psykologi pitkästä aikaa.



Ohje: Aquila Ullasta
Puikot: 4,5mm pyöröpuikko
Lanka: Wetterhoff Silvia, ~60g

Tämän neulominen oli ihanaa. Ohje oli helppo ja selkeä, vaikka kaaviot ensin näyttivätkin aika karmivan monimutkaisilta. Onneksi suuri langankiertojen määrä hämää silmää, itse kuviot eivät ole vaikeita. Mallikerta meni hyvin päähän, ainoa mikä ei jäänyt muistiin oli kerroksen aloitukset. Välillä pitkät kerrokset kyllästyttivät ja mallikerta myös, mutta viikon tauon jälkeen huivia oli taas kiva neuloa. Lanka oli mukavaa ja sopivan ohutta, tarvitsin tosin aika isot puikot supertiukan käsialani kanssa, sillä tahdoin kerrankin oikein ohuen huivin. Eniten tätä neuloin mökillä, minkä takia neuloinkin puolitoista kerrosta aivan pieleen. Ongelmani oli se, että kolme viimeistä kaaviota olivat omassa ohjeessani aivan muuta kuin mitä Ullassa tällä hetkellä olevat. Purkamisella tuostakin selvittiin, mutta on todella herkkua purkaa yksitellen se ~500 silmukkaa... Palattuani hetkeksi ihmisten ilmoille sain uudet kaaviot ja neulominen onnistui taas.

Huivin pingotus oli järkytys. Tajusin kyllä tehneeni aika ison huivin, mutta normaalikokoiselle ilmoitustaululle neulaaminen sisälsi ärräpäitä ja paljon. Normaalisti kaksinkerroin taitettu huivi mahtuu hyvin pingottumaan, nyt jouduin käyttämään runsaasti mielikuvitusta ja huivi ei mahtunut kaksinkertaisenakaan, vaikka laitoin sen suht mielenkiintoisen näköisesti molemmille puolille.:D Irti hyppivät neulat eivät ainakaan helpottaneet asiaa, mutta lopputulos palkitsi kyllä vaivan. Huivi on tosiaan mielettömän iso, ylettyy hartiahuivina polvien alapuolelle ja olen sentään sen vähän vajaa 170cm. Joululahjaksi on suunnitteilla toinenkin huivi.