sunnuntaina 30. marraskuuta 2008

~Chaotic beauty

Kiirettä pitää. Tässä jaksossa on tosiaan vanhojentanssiharjoitukset, joita parisotkujen takia odotan todella innolla...-.- Jännitysmomenttina on myös se, miten rakas nivelsidevammainen nilkkani kestää. Lääkitys on nyt noussut taas, kärsin tästä pimeydestä ja stressistä aika lujaa. Ehkä joskus on vielä paremmin?


Ohje: Knittyn Monkey
Puikot: 3mm metalliset sukkapuikot
Lanka: Wildfoote luxury sock yarn, n. 70g

Mikä siinä on, että sukkien neulominen on niin mahtavaa? Lanka tosin osoittautui pätkärääkkäyksensä takia aika ongelmalliseksi, sillä voimakkaiden ja tummien värien (liila, punainen, vihreä ja sininen) sekoitus hyppi aika hyvin silmille. Jokin rauhallisempi väriyhdistelmä olisi ollut parempi, mutta nappasin nämä kesällä mukaan Kaliforniasta perusteella "pelastetaan söpö sukkalanka alekorista". No, kerällä se oli sievempää, mutta aiheutti todellisuudessa aika pahan kasautumisen. Kuva näyttää värit aika huonosti (talvi prkl!), mutta läikkiintymistä on ribissä sekä kuvioista joka toinen on liila-sininen ja joka toinen taas yhdistelmää punainen-vihreä. Monkey-sukissa värit kuitenkin käyttäytyivät nätimmin kuin muissa, kokeilin ainakin neljää mallia ennen tätä. Sukat ovat kuitenkin ihanat jalassa ja lanka oli muutenkin ihanaa, joten jos tätä joskus vielä kävelee eteen, niin ostoskoriin ne päätyvät vähän inhimillisemmissä väreissä.

Pienempi veljistä tarvitsee pikkuruisia lankakeriä kouluun, joten jämälankavarastoni ovat harvenneet mukavasti. Eipä ole enää niistä niin suurta syyllisyyttä, mutta tämän hetken ongelmana on joululahjat. Vaikka vannoin, etten ota niistä mitään stressiä ja "tulossa on jättimäinen kolmiohuivi"-lahjakortit kelpaavat kyllä, niin todellisuudessa pakkomielle saada ne valmiiksi on kova. Tosiasiassa vaan kahden ison kolmiohuivin aloittaminen tökkii, puikoilla on vain pitsihuivi, joka on oikea käytännöllisyyden huippu superhelpolla (ja tylsällä) ohjeellaan sekä kahdella mukana pyörivällä Merinosilk-kerällä. Unohtaa ei myöskään sovi sitä, että neulon kyseistä huivia puupuikoilla, joista lähtee tikkuja käteen... Motivaatio joululahjajuttujen loppuun saattamiseen on siis valtaisa.

tiistaina 25. marraskuuta 2008

~Kuutio

Meni mielenkiintoisesti Otuksen näkeminen... Joku ruokamyrkytyksensukuinen eliö ilmeisesti kotona pikaisesti syömästäni valmissalaatista. Hienoa mennä leffaan ja kävellä ulos siinä kunnossa, että hyvä kun pysyy pystyssä. No, poikaressu heitti miut kotiin, ehdittiin me jopa nelisen tuntia nähdä ja yhteensä sillä matkoihin meni saman verran. Paremmalla onnella uusi yritys huomenna.:D


Koeviikon takia neuloutunut on paljonkin, mutta kameran akun loppuminen takasi sen, että ehdin ottaa kuvat vain "tylsistä" jutuista. Tämä kasa on todellisuudessa säärystimet Karuselli-langan jämistä, jotka yrittivät aikanaan olla hihatin onnistumatta siinä. Kädenteistä tuli liian tiukat ja kyrsiinnyin vaatekappaleeseen niin, että se meni sekunnissa langoiksi. Ja kyllä on kaduttanut, sillä huoneeni on talvisin kuin pakastin ja hihatin lämmittäisi edes vähän. No, on säärystimetkin auttaneet.


Juu, toisetkin säärystimet on valmistuneet, tämän hetken tilanne on itse asiassa yhteensä kolmet viikon sisään. En tosiaankaan halua nähdä enää yhtään ribbiputkea pitkään aikaan!:D Lankavarastoani tutkiessa löysin Novita-laatikosta epämääräisen kasan Seiskaveikkaa sisältäviä minikeriä, jotka ei yksinään olisi riittänyt yhtään mihinkään. Päätinkin tarvitsevani villapitoisemmat säärystimet ja näitä on tullut neulottua nettisurffailun ja kokeisiin lukemisen lomassa. Väreissä ei ole mitään logiikkaa, ne menivät aivan senhetkisten mielenkiintojen mukaan, tosin lankojen ollessa purkulankaa raitoja tuli myös siksi, että langat olivat epämääräisinä pätkinä. No, eivät ne hirmu kauniit ole, mutta todellisuudessa yhtä pitkät ja lämpimät.

Mielenkiintoisempia töitä on hyppinyt puikoilta, kuten esimerkiksi sukat ja kaulahuivi. Eilen tuli pikapikaa fimoiltua muutama joululahjajuttu muun perheen ollessa poissa, mutta niistä myöhemmin.

torstaina 20. marraskuuta 2008

~Black Cherry

Uskonnon ryhmäkoe meni jopa siedettävästi. Tänään on koeviikkoni ainut vapaapäivä, jonka vietin verikokeissa ja sydänfilmissä terveyskeskuksessa, oli hehkeä olo kuudelta noustessa...:D Lääkkeilläni kuulemma kun saattaa olla pikkuisia haittavaikutuksia tämänikäiselle niin päädyin tosiaan sinne tökittäväksi. No, aikaista herätystä korvaa hyvin se, että huomisen kokeen jälkeen Otus tulee.<3


Ryhmäkoe oli paniikkihäiriön takia aika vaikea juttu minulle, joten lupasin itselleni hakea tämän koeviikon piristykset sen jälkeen. Kevyestihän kävelee toiselta puolelta keskustaa Käsityö-Elisaan kipeällä nilkalla, matkalla kaduin jo suunnitelmaani suuresti. Lankabaari kun olisi ollut matkan varrella, mutta ostospaikan valintaan vaikutti enemmän valikoima ja myyjien yleinen mukavuusaste, ihmisrajoitteiselle jo kauppaan yksin lähteminenkin oli saavutus. No, perille päästyäni nilkkakipu unohtui. Noron sukkalanka oli taas kallista, mutta se käy niin hyvin korvaukseksi itselleni ryhmäkokeesta ja maanantain hammaslääkärikidutuksesta. Jostakin syystä harmaa miellyttää nyt silmää kovasti, joten siksi lähti mukaan tuo sukkalanka. Alarivin kerät (kyllä, punaista on kaksi kuvassa näkyvän kerän lisäksi vielä) olivat halvennuksessa, vihreä on ihanaa villa-alpakka-angorasekoitetta ja punainen villan ja muovin sekoitus. Ensimmäisestä tulee varmaankin pipo, toisesta kaulahuivi.

Tämä tyttö lähtee nyt keittämään teetä, tuijottamaan ikkunasta upeaa ensilunta ja lukemaan kokeisiin.

sunnuntaina 16. marraskuuta 2008

~Minä olen

Koeviikko lähestyy. Kaikki kokeet teen omissa oloissani paitsi sen surullisenkuuluisan uskonnon ryhmäkokeen. Huomenna onkin parini kanssa uskonnonprojektimme esittely, kaikki sormet ja varpaat pystyyn.


Puikot: 6mm
Lanka: Novita Isoveli
Ohje: Novita x vuodelta y

Tämä paita on valmistunut kasiluokalla, jolloin sairaslomailin kaksi viikkoa leikkauksen takia. Jotakin oli tehtävä ja paita vaikutti tarpeeksi mielenkiintoiselta projektilta. Ongelmaksi kuitenkin osoittui se, että ribbineule on mielettömän tylsää. Varsinkin hihat ja selkäkappale olivat erittäin puuduttavat neuloa, etukappaleessa sentään on muutama palmikonkierto. Valmistuttuaan työ hautautui tavarakasan alle, sillä siinä on pari ongelmaa. Kaula-aukon koen olevan hivenen pieni ja paksusta kutittavasta langasta tehtyä villapaitaa en vilukissaisuudestani huolimatta koe hirveän käytännölliseksi. Koko on muuten hyvä, mutta takakappaleen yläreuna tuotti ongelmia. Jotenkin se kinnaa aina, eilen purin yläreunan ja päättelin reunan äärimmäisen löysästi, mutta ongelma on olemassa edelleen. Ei se ollut kuin viides kerta kun eri metodein olen yrittänyt pelastaa paidan... Täytyy laittaa mietintään että pitääkö sen näin vaiko olisiko armollisinta laittaa paitaparka takaisin langoiksi.

lauantaina 8. marraskuuta 2008

Cern

Täällä taas! Matka oli mahtava, tosin hostelli oli sanalla sanoen karmea. No, onneksi kaunis kaupunki ja (suurimmaksi osaksi) mielenkiintoiset puhujat pelastivat paljon. Ja shoppailtua tuli, ostin loppuvuoden vaatteet ja korut. Laukku painoi vaan sen 30kg ja sitä pakattiin pari tuntia jotta kaikki mahtui...


Jos jotakin hyvää hostellistamme on sanottava, niin kyseessä on kyllä maisemat. Huoneesta päänsä ikkunasta ulos tunkemalla näki järven, mutta kävellen sinne oli suurin piirtein sata metriä. Niinpä useasti ystävämme kanssa menimme aamulla sinne katselemaan.


Ylempi kuva yrittää havainnollistaa Cerniä yleensä ja alempi yhtä ikimuistoisimmista luennoistamme. Kokeelliset fyysikot osasivat puhua mielenkiintoisesti ja käyttää käytännönläheisiä esimerkkejä, mutta erään teoreettisen fyysikon kanssa pääsimme ihastelemaan tätä "kaunista" kaavaa...

Ja lopuksi Geneven pakkonähtävyys, eli 140m korkea vesipatsas. Ihan kiva, muttei kyllä noin harmaana päivänä tehnyt mieli mennä yhtään lähemmäs.

Ensi kerralla taas neuleasiaa.

lauantaina 1. marraskuuta 2008

~Hiekka

Kunnon kuumeessa taas. Kiirettä on pitänyt, pahimmillaan aamuseitsemästä iltayhdeksään poissa kotoa. No, huomenna näihin aikoihin olen jo bussissa matkalla lentokentälle, Cerniin lähdemme. Takaisin tulen ensi viikon perjantaina, joten se selittää tulevan blogihiljaisuuden.


Ohje: Paraphernalia
Lanka: Noro Kureyon- sukkalanka, vajaa kerä
Puikot: 3mm metalliset sukkapuikot

Rakastuin lankaan ja ohjeeseen aivan täysin. Lanka on ihanan pehmeää ja kauniin väristä, pienenä miinuksena sen katkeilevuus tiukalla käsialallani, kummassakin sukassa oli ~30 langanpäätä... Täytyy ensi kerralla muistaa olla pikkuisen varovaisempi varsinkin langan ohuissa kohdissa. Palmikot menivät nätisti ja ohje oli ihanan selkeä. Sukat neuloutuivat kuin itsestään. Jos jotakin negatiivista pitää sanoa langasta, niin kerässä oli solmu juuri ennen ensimmäisen sukan kärkikavennuksia. Huonona langanmenekin arvioijana ei uskaltanut keriä vaan neuloin solmun jälkeen tulleella liilalla, näin jälkeenpäin sanottuna olisi kyllä löytynyt vielä tuota vihreää jämänöttösestäkin. Taatusti neulon lisää sukkia tällä ohjeella! Näyttävä mutta ei lainkaan vaikea tai pitkästyttävä.



Loppuun vielä kuva yhdestä viime viikkoja piristäneestä asiasta, eli Otukseni lahjoittamasta siilistä. Kyseistä eliötä lahjoin villasukilla, jotka kuitenkin eräistä syistä esittelen myöhemmin. Siili sai pikkunöttösestä itselleen huivin.