~Black diamond

Ush, koeviikko. Positiivisesti peukaloni on suurin piirtein kunnossa nyt ja kestää jopa neulomista! Blogin päivitystahti on siis kiihtymään päin, ensi jaksokin on suorastaan lomaa edelliseen verrattuna.

Ohje: Favorite Socks- kirjan Embossed leaves socks

Puikot: 3mm metalliset sukkapuikot

Lanka: Sisu, vajaa 100g

Neulominen sujui hitaasti ja ongelmia riitti. Yksi oli ehkä se, että malli ei tuntunut omalta, vaan valikoitui lähinä siksi, että ohjetta ja mallia on ympäri nettiä kehuttu. Itse pidän enemmän pienikaavioisista pitsineuleista, isot kaaviot käyvät kyllä palmikkoneuleessa mutta pitsineuleessa ne jostakin syystä etovat. Toisena voidaan pitää sitä, että Sisu ja minä ei olla kavereita: lanka on kierteiltään sen verran löysää ja jostakin syystä minulle on mahdotonta saada sillä neulepinnasta tasaista. Vaikea arvata, että kun sekä ohje että lanka ovat kumpikin epämukavia niin neulominen oli aika satunnaista ja lopulta nämä valmistuivat vain siksi, että piti saada sukkapuikot vapaaksi muita sukkia varten.. Lopputulos on vain ihan kiva, joka on sukka-addiktille melko huono lopputulos. Lehdet ovat kauniita, mutta neulepinta epätasainen, kavennukset mitä sattuu (kipeä peukalo ei paranna keskittymiskykyä) ja muistoissa on liian hyvin vielä se pakkopulla, jota näiden neulominen oli. Muiden neulomat sukat näyttävät edelleen näteille, mutta itse en enää tällä ohjeella neulo, ei kerta kaikkiaan vaan sovi minulle.

~Nancy

Ush, pahoittelen taas blogihiljaisuutta. Ongelmana tällä kertaa on ollut se, että lääkitykseni vaihdettiin. No, sivuvaikutukset onkin sitten ollut hauskoja... Miltä kuulostaa unilääke, jonka takia joko itket 2h hysteerisenä jonka jälkeen nukahdat ja jos et itke, niin et myöskään nuku? Mukavinta on se, että kofeiininkulutukseni on hypännyt kattoon, sillä kyseessä on pitkäkestoinen uusi lääke, jonka vaikutukset kestävätkin reilusti yli iltapäivään...

Uusin ongelma onkin se, että liikuntatunnilla sattui pieni onnettomuus, jonka seurauksena peukaloni meni sijoiltaan. Nyt se on söpössä paketissa ja toivon kovasti, että se kestäisi edes pientä neulomista.

~The phantom of the opera

Juuri ehdin palata kotiin Helsingistä, jossa kävin tapaamassa Otusta. Alun perin oli tarkoitus pyöriä kaupoissa ja suunnittelin raahaavani sen Menitaan ellei vastustusta tulisi, mutta ressukka olikin niin kipeä, että kaupat jäi kiertämättä. No, ehtiihän vaikka Käsityö-Elisaan jos vain muistaisi, moneenko se on iltaisin auki...

Ohje: Knittyn Froot loop- sukat

Lanka: Käsinvärjätty Trekking

Puikot: 3mm metalliset sukkapuikot

Ostin tämän langan viime kesänä Amerikanreissulta, joten mikäpä ohje sopisi lankaan paremmin kun paikallisten ah-niin-ihanien supervärikkäiden murojen mukaan nimetty yksilö? Langan vihreä tuo kyllä kieltämättä mieleen kyseiset murot... Lanka käyttäytyi nätisti eikä muodostanut minkäänlaista häiritsevää sahalaitakuviota missään kohdassa. Pitsimallikerta on ihanan yksinkertainen ja itse asiassa sukat käväisivät matkaneuleena Pariisissa ja pienien ohjekämmien (unohdin printata toisien mukana olleiden sukkien palmikkokaavion) takia nyt puikoilla on toisetkin sukat samalla ohjeella. Lankaa jäi järkyttävä määrä yli, liekö kerrankin liian täysi kerä?

Kiitokset synttärionnitteluista!

~Running around

Anteeksi blogihiljaisuus. Neuleasiaa on luvassa perjantai-iltana, jolloin kokeet ovat ohi. Viime perjantaina oli ensimmäinen korotus eli matikka, josta ilokseni sain ysin vaikka olin kunnolla flunssassa. Tällä viikolla on fysiikka ja historia, joihin suhtaudun vaihtelevalla mielialalla, sillä kokeet on normiluokassa.

Stressi iskee, niin koulujuttujen kuin muunkin elämän taholla. Tänään on tosiaan se jännityksellä ja kauhulla odotettu päivä: täysi-ikäistyin. Ongelmana on lähinä se, että ainakin viisi pankkia yrittää kovasti saada minua ilmestymään toimistoihinsa ja muuta vastaavaa. Tuntuu, että kaikki muutokset ovat lähinä negatiivisia, tosin raha-asiani olen tähänkin asti hoitanut itse (lääkkeet ja käytännössä kaikki käyttämäni raha omasta työstä). No, josko lankakauppaan jossakin välissä ehtisi.

Matalaliitoa aika tavalla, suurimmaksi osaksi siksi, että psykologini sijaisuus paikkakuntani nuorisopolilla loppuu toukokuussa. Vakituinen työ hänellä on aivan toisessa kunnassa aikuisten parissa, mutta olen harvoja hänen potilaitaan, jolle yritetään saada mahdollisuus jatkaa hänen kanssaan. No, todennäköisyys byrokratisista syistä tähän on aika pieni, joten pahimmassa tapauksessa hoitoni jatkuu siten, että näen lääkäriä kerran parissa kuukaudessa. Odotan tulevaisuutta kauhulla.