~Girls just wanna have fun

Loma lähestyy loppuaan, mutta fiilis on suht positiivinen: kavereiden kanssa eilen otin ilon irti viimeisistä virallisista lomapäivistä ja huomenna on taas edessä Helsinginreissu Otusta katsomaan. Psykologinikin luokse pääsin taas, joka oli tauon jälkeen hyvä kuulla. Positiivisiksi uutisiksi mainittakoon myös se, että paniikki- ja poissaolokohtauksieni takia tehdyt neurologiset tutkimukset totesi, että epilepsiaa tai muuta aivoista johtuvaa syytä ei ole, joten kyseessä ihan mielenterveyden ongelma. Tavallaan lohduttavaa, tavallaan ei, mutta onhan se hyvä kuulla ettei kyse ole mistään vakavasta.

Lankaa on tarttunut viime aikoina mukaan kiitos äidin: ensin piti päästä hakemaan lisää lankaa hänen keskeneräiseen villapaitaansa ja seuraavaksi Linnanmäenreissulla piti päästä katsomaan, josko Menitassa olisi hänelle täydellisen värinen keltainen lanka johonkin projektiin. Ensimmäiseltä reissulta tarttuivat nuo Huopaset, jotka aiheuttavat allergisia oireita jo lattialla ollessaan... Herää siis kysymys että mitä yhdestä kerästä Huopasta saa, kun lapasista on huonoja muistoja kuten myös kahden eri värisen Huopasen sekoittamisesta.

Menitasta tarttuivat mukaan ylärivin langat ja niille kaikille on kyllä elämänkumppani... Pysyttelin kiltisti alekorien luona enimmäkseen, mutta löydöt olivat silti niitä, joille oikeasti on käyttöä. Ylärivin vasemmasta vihreästä alpakasta tulee pienemmälle veljelle lapaset, seuraavasta sukat jollekin mieshenkilölle, violettikirjavasta ja punakirjavasta sukat todennäköisesti itselle (rakastan tuosta punaisesta tehtyjä sukkia ja pakko saada toiset kun nuo ovat jo aika kuluneet), vihreästä sukkalangasta sukat jollekin miehekkeelle ja mustasta merinosekoituksesta kämmekkäät vanhemmalle pikkuveljelle, jonka vanhat Isoveljestä tehdyt ovat niin karmea näky että...

~Ylijäämävalumaa

Kameran johto löytyi... Yllättävästi se ei ollutkaan vielä isäni jäljiltä hänen tavaroidensa seassa lainattuaani kameraani, vaan se oli olohuoneen pöydällä hautautuneena lankakeriin. Kyllä sieltä vähän jotakin valkoista tosiaan on jo viikon verran pilkistänyt, luulin sitä vain lankakeräksi ennen kuin piti etsiä sohvakäsityöhön eilen illalla lisälankaa...:D

Lähden tänään ajamaan ystäväjoukon erään heistä mökille, jossa on tarkoitus viettää pari päivää. Sen jälkeen matkaankin Itä-Suomeen serkkuni ristiäisiin, joten todennäköisimmin asiaan palataan ensi viikolla, ellen saa nettiä käyttööni Kotkassa. Ai niin, ompeluksia tosiaan toivottiin ja niitä on tulossa, kunhan tuo punainen kangas ja tylli löytäisivät sen täydellisen mallin.

Ohje: Moda 3/2007, malli 47 (vauvan palmikkopusero) koossa 68cm

Lanka: Jaeger baby merino DK, 150g ja kymmenisen metriä seuraavaa kerää

Puikot: 4mm metalliset suorat puikot ja hihoissa 3,5mm bambuiset sukkapuikot

Tämä paita on aloitettu jo viime vuoden kesällä, mutta matkassa oli monta mutkaa: hihat päätin neuloa pyörönä mutta puikkoja oli vain pienemmässä koossa kun nelosen sukkapuikot ilmeisesti mökillä. Ratkaisin ongelman pienemmillä puikoilla ja yrittämällä neuloa superlöysää, 3,5mm noin paksulla langalla normaalikäsialallani aikaansai peltiä, joka ei taatusti olisi mukavaa vauvan päällä.

Vartalo-osan kompastuskiviä olivat taas se, etten aluksi kyennyt hahmottamaan lainkaan nyppyjen tekoa ja 4mm puikotkin tuntuivat liian pieniltä, mutta 4,5mm tuotti lopputuloksena kalaverkkoa. Nelosen pyöröpuikkokin päätti olla hukassa, joten suorilla puikoilla mentiin ja sitä todella kokoamisvaiheessa kaduin: vaikka osaan nykyään ommella saumat nätisti ja huomaamattomasti, niin ei se siltikään ole hauskaa hommaa vaan vie aikaa neulomiselta.

Lankaan menetin hermoni täysin, sillä merinoisena se ei kutittanut, mutta solmuja langassa oli sitäkin enemmän ja siksi pääteltäviä langanpätkiä tuntui olevan jatkuvasti. Ohje oli ihan ok, mutta kauluksen neulomistapaa en ohjeessa kerta kaikkiaan tajunnut. Tein siis oman pääni mukaan ja ensin kiinnitin hihat ja etu-ja takakappaleen toisiinsa, jonka jälkeen neuloin aivan tavallisen ribbikaula-aukon. Ihan kiva työ, mutta on jo viime kesänä kastetulle serkkutytölle aivan liian pieni ja viikonlopun ristiäisten juhlakalullekin paita on jo pieni. No, menköön varastoon siis.

Arghh!

Sairaalassa ollut perheenjäsen ravaa siellä edelleenkin, mutta on nyt sentään päivät jo kotona. Se, kesälukio ja lähestyvä koulun alku totta kai vaikuttaa mielialaan.

Blogin pitämistä häiritsee se, että isäni hukkasi kamerani johdon, jolla kuvat saa koneelle, joten joudutte vielä kuvittelemaan villapaidan, kahdet sukat, tossuparin ja ison kasan tilkkuja. Neulontaa siis tapahtuu, mutta kuvia tulee kameran johdon ilmestyttyä taas paikalle.

Onko muuten lukijoilla kiinnostusta ompelutöiden esittelylle?