lauantaina 24. lokakuuta 2009

~Bring me down

Ei, asiat eivät parane. Perheenjäsen toista viikkoa sairaalassa, kasa lääkäreitä miettii, että mikäköhän mahtaa olla vialla. Päivän aihe on se, että tehdäänkö hätäleikkaus vai ei. Toisessa sairaalassa taas sukulainen numero kaksi toipuu eilen tehdystä syöpäleikkauksesta. Otus taas kipeänä toista viikkoa sekä suojatiellä ylitseni lähes ajaneen autoilijan ansiosta nilkka on taas atomeina.

Ohje: Rattlesnake Creek Socks
Puikot: 3mm sukkapuikot
Lanka: Noro Kureyon sock yarn, vajaa kerä

Nämä sukat ovat valmistuneet aikoja sitten, enkä kykene löytämään ohjelappusta ja tätä kautta ohjeen nimi on silkka mysteeri. Samat sukat olisi myöhemmin kiva tehdä uudelleen, palmikot olivat tarpeeksi mielekkäät tehdä viemättä kuitenkaan koko aivokapasiteettia. Lanka käyttäytyi taas nätisti, mutta langanpätkiä tuli sukkiin luvattoman paljon, koska saan tuon todella helposti poikki. Tiukka käsialani ei ainakaan auta asiaa.. Tunnistaako joku muuten kyseisen ohjeen?

Edit: Kiitos Mennahuu, sukkien ohje tosiaan oli Rattlesnake Creek socks, se on muokkailtu nyt neuleen tietoihin kuvan alle.

sunnuntaina 11. lokakuuta 2009

~Nujerra ihminen

Jonossa osastopaikkaan. Lääkkeet ovat nousseet entisestään, muisti mennyt täysin enkä selviä kotoa ulos. Luojan kiitos lanka on pehmeää, sen alle on hyvä mennä piiloon. Sukulaiselta löytynyt syöpä sekä perheenjäsen jälleen sairaalassa. Välillä sitä miettii, että eikö vastoinkäymisiä ole ollut jo tarpeeksi.

Ohje: Bella's mittens, mutta kämmekässovelluksena
Lanka: Kerä Novita Puroa
Puikot: 5mm metalliset sukkapuikot

Nämä kämmekkäät syntyivät aikanaan kokeilunhalusta Puroa kohtaan. Lankahan on väreiltään samantyylistä kuin Noro, mutta pehmeytensä puolesta sopii neuleisiin itselleni paremmin kuin esimerkiksi Kureyon. Ohje valikoitui taas mukavan neulottavuutensa mukaan ja lapaskiintiön jo ollessa täynnä päädyin kämmekkäisiin, joita tällainen vilukissa tarvitsee aina. Puro osoittautui ihan kivaksi langaksi, mutta halkeilun kanssa sai olla todella varoivainen.

Lanka: Novita Puro, yksi kerä ja toisen jämät
Puikot: 5mm sukkapuikot
Ohje: Ribbikämmekkäät omasta päästä

Puroa minulla oli toinenkin kerä, joka huuteli myös haluavansa kämmekkäiksi. Palmikot alkoivat jo tulla korvista ulos ja ylppäreihin lukemisen oheen tarvittiin aivotonta neulottavaa, joten ribbikämmekkäät osoittautuivat oikeaksi valinnaksi. Pidemmissä on peukalonaukot, kun taas lyhyemmät ovat lähinä rannekkeet, jotka koettavat pelastaa särkevät ranteeni.

Sukkaputki on taas vauhdissa, pitäisikö sitä nyt muutakin neuloa kun suurin osa keskeneräistä on sukkia?

maanantaina 5. lokakuuta 2009

~Rain

Kiitos onnentoivotuksista. Piristää tietää, että ruudun takana on vielä ihmisiä.

Puikot: 3,5mm metalliset sukkapuikot
Lanka: Gedifra Shetland De Lux, yksi kerä

Omista käsistään on sitten aina niin mahtavaa yrittää saada kuvaa... Kyseessä ei ole ensimmäiset kämmekkäät tällä ohjeella ja kaivatessani jotakin mielenkiintoista ja yksinkertaista, mutta ei kuitenkaan tylsää mallia päädyin tähän. Lanka on Käsityö-Elisan alekorista napattua ihanaa megapehmeää sekoitelankaa, jonka väri on oikeasti vielä herkullisempi ja kauniimpi vihreä. Ongelmana on kuitenkin vähän se, että langasta irtoaa karvaa aivan mielettömäsi, joten sai olla tarkkana siinä, missä neuloi ja mitä päällä neuloi, nimimerkillä samettihousut osoittautuivat hyvin huonoksi valinnaksi... Kaiken kaikkiaan kuitenkin kivat kämmekkäät, jotka pääsevät taatusti nyt syksyllä käyttöönkin.

Pitäisi kipittää hakemaan veljen kämmekkäisiin lankaa Käsityö-Elisasta, mutta kotoa lähteminen tuntuu suht haastavalle. No, eipä asialla onneksi vielä kiire ole.

sunnuntaina 4. lokakuuta 2009

~Valon juuri

Täällä sitä vielä ollaan, eikä blogia ole unohdettu ja neulominenkin on jatkunut samaa tahtia kuin ennenkin. On vaan asioita, jotka ovat menneet päivitysten edelle.

Syksyn ylioppilaskirjoitukset olivat ja menivät ja stressitaso kipusikin niiden takia tähtitieteellisiin lukemiin. Niistä syistä jo ennestäänkin häilyväinen mielenterveys sanoi naps, mikä lääkityksen ja sitä kautta sivuoireiden lisääntyessä aiheutti lukemiseen omat hienoutensa. No, laudatur näillä näkymin on taskussa englannista ja biologiasta, josta iso kiitos kuuluu koululle erillisen koetilan järjestämisestä sekä psykologille ja lääkärille, jotka jaksoivat keksiä lääkkeet, jotka pitivät olon siedettävänä, mutta samalla eivät tehneet aivan vihannekseksi.

Viikonloput ovat menneet aika lailla Helsingissä Otuksen luona. Kyseinen mieshenkilö on päivittynyt kihlatuksi, joten sitä kautta tukea on tullut kuten myöskin ystäviltä, joiden kärsivällisyys on ollut ihailtavaa.

Kaiken kaikkiaan elämä on potkinut päähän taas ja lujaa, mutta kyllä tästä selvitään. Huomenna palailen takaisin normaaleissa neulemerkeissä.