Mörön lankasotkut

~Transparent

2011-09-01T15:37:00.002+03:00

Blogi on edelleenkin hengissä, mutta voimia päivittelyyn ei ole: silmäongelmista alkanut helvetti on vaihtunut selkä- ja leukaongelmiin, josta onkin sulavasti siirrytty särkylääkkeen aiheuttamaan vatsahaavaan. Tänään alkoi kolmas kuukausi sairaslomalla, mutta opiskelut on tullut hoidettua kesältä opintotuen takia ja harjoitteluun pääsemiseksi on jaksettava painaa ensi viikolla alkava varsinainen opintovuosikin. Ravelry on kuitenkin jopa lähes ajan tasalla.

~Hiekka

2011-06-19T11:09:00.002+03:00

Kaikki aloitukset olen Kesäyön hullutukseen hoitanut ajallaan, mutta kohtalo puuttui peliin: blogin pitäminen on jäänyt, kiitos piilolinssikokeilun, johon silmäni reagoivat melko jännästi. Kokemuksia otetaan mielellään vastaan siitä, mitä ongelmia muilla on ollut ja miten äkkiä niistä on selvitty. Neuloa näkee, mutta läppärin tuijottaminen tekee pahaa...

Heikkona hetkenä annoin vihdoin periksi ja liityin Ravelryyn. Minut löytää sieltä nimimerkillä Risasukka.

~Reflection

2011-06-06T16:52:00.004+03:00

Ilmoittauduin tosiaan mukaan Kesäyön hullutuksen yleiseen sarjaan hieman pikapäätökselle. Homma on lähtenyt hyvin käyntiin, mutta saanut huomaamaan puikkovalikoimani rajoitukset. Olen normaalisti ihminen, jolla on maksimillaan muutama aktiivinen työ ja muutama ikuisuusufo tekeillä samaan aikaan, joten jo nyt on havaittavissa akuuttia puikkopulaa. Täytyy illalla ruokaostosten yhteydessä napata parit lisää, että saisi edes tämän päivän aloituksen tehtyä...

Lanka: Seiskaveikka, vajaa 150g
Puikot: 3,75mm bambuiset sukkapuikot
Ohje: Perussukka koossa 45

Eräällä ruokaostosreissulla ajauduin talvella lankaosastolle, jonka seurauksena Otus tiedusteli mahdollisuutta uusiin, paksuihin sukkiin. Muutamat hänelle olenkin viimeisen parin vuoden aikana tehnyt, mutta ovat kyllä niin nyppyisessä ja räjähtäneessä kunnossa, että uudet teki ihan hyvää. Hyllystä hän valikoi itselleen luonnonvalkoisen, mikä oli ihan tervetullutta vaihtelua.

Lanka: Novita Nalle x, vajaa kerä
Puikot: 3,5mm sukkapuikot
Ohje: Perussukka noin koossa 38

Näidenkin sukkien valmistumisesta on jo aikaa, mutta eteenpäin ne ovat jo menneet. Vein läjän sukkia keräykseen ja tämä oli niiden joukossa. Alunperin suunnittelin sukkia itselleni, mutta jotenkin väritys tuntui liian vieraalle ja sukkalaatikko niin täydelle, että totesin näistä olevan enemmän iloa jollekin muulle.

~Statues without eyes

2011-06-01T14:42:00.005+03:00

Kiirettä pitää edelleen, löysin itseni täyttämästä seuraavat kolme kuukautta kesäyliopiston kursseilla. Tästä jatkuvasta juoksemisesta huolimatta muiden blogien selailu on saanut aikaan innostuksen palailla oman blogini pariin ja yritän kerätä innostusta töideni raportointiin ilmoittautumalla Kesäyön hullutukseen, johon ilmeisesti pääsee vielä parin päivän ajan. Ehkä tämä olisi se tarvittava potku kirjoitella valmistuneista töistä, sillä neulominen ei ole missään vaiheessa loppunut.

Vaikka valmistuneiden töiden raportointi on ollut vähäistä, kyllä kaikenlaista silti on tullut tehtyä ja lankaa on luokseni myöskin kävellyt. Kävin taannoin kääntymässä Lankamaailmassa ja lähtihän se mopo hieman lapasesta.. Tästä kasasta on valmistunut jo yhdet säärystimet, mutta suunnitelmissa on ainakin useita sukkia, huivi, tossut ja lapaset.

Tämä kasa taas on jo hieman vanhempaa vuosikertaa, sillä se käveli luokseni maaliskuussa siirryttyäni uudelle vuosikymmenelle. Tästä kasasta kaikista on tullut tai tulossa joskus sukkia...:D

Taustan pikaiseen muunteluun löysin hieman energiaa, mutta uusi ulkoasu blogille muotoutuu ajan kanssa.

~Ever dream

2011-02-28T11:40:00.005+02:00

Tälle keväälle olen ladannut aivan liikaa kursseja, ja perfektionistina ei vaan kerta kaikkiaan voi päästää mitään tehdyksi puoliteholla. Perjantaina on pelolla odotettu ikääntyminen, jota juhlistan täydellä yliopistopäivällä ja seminaarilla.:D

Ohje: Peruskämmekkäät
Lanka: Gedirfan Riana Big, noin 75g
Puikot: 8mm muovisukkikset

Kuvasta saa kiittää kahta veljeäni, joista moinen oli aivan sopiva tausta kämmekkäiden kuvaukselle.:D Elikkä nämä valmistuivat lahjaksi uhkaavasti teini-ikää lähestyvälle pikkuveljelle, joka rakastui täysin jo isoveljellensä tekemilleni mustille merinokämmekkäille (joista ei tylsyytensä vuoksi ole kuvaa, näissä lanka on sentään kivan värinen). Tykkäsin langasta todella paljon, sen pinta on mukavan rustiikkia ja tarpeeksi pehmeää tällaiselle villarajoitteiselle. Hivenen ottaa kuitenkin ranteeseen noin paksut puikot, mutta tottumiskysymys sekin kai. Pääasia, että kämmekkäät ovat molemmilla pojilla kovassa käytössä!

Ohje: Rise and shine- sukat
Puikot: 3mm metalliset sukkapuikot
Lanka: Regina hand-dye effect, vajaa 100g

Tämä sukkaprojekti oli yksi murheenkryyni! Pidän edelleenkin ohjeesta ja sen siksakista, mutta käsialani ei jostakin syystä halunnut tehdä noita kuviosilmukoita nätisti, vaan tuloksena oli rumia, löysiä silmukoita. Tästä syystä kuvio ei kovin hyvin erotu jo muutenkin vaihtelevansävyisestä langasta. Raivokohtauksia aiheutti myöskin lanka, sillä se tykkäsi joka välissä hajota säikeikseen ja oli omaan makuuni aivan liian löysäkierteistä. Tekisi mieli heittää nämä niin kauas kuin vain pystyy, mutta kyllä nämä kuitenkin loppuun kulutan, vaikka aina nämä nähdessäänkin muistaa vain kaikki ne epäonnistuneet jutut. Kokeilen ohjetta varmaankin joskus uudestaan, mutta napakammalla langalla.

~Know your enemy

2011-02-19T13:52:00.004+02:00

Elämä heittelee joka suuntaan, eikä oikein tiedä mihin lähteä. Halusin juuri tähän laitokseen opiskelemaan yhden tietyn osaston takia ja opintoihin siellä on matkaa vielä pari vuotta... Tavallaan kiehtoisikin lääkikseen hakeminen, koska se vastaisi koko ajan opinnoiltaan enemmän kiinnostustani. Katsoo nyt mihin päädyn.

Neulominen on edelleen lähellä sydäntä, mutta syrjähyppyjä ompeluun on tehty: vuosijuhlaan tarvittiin iltapuku ja kämpässä on aina pulaa verhoista.

Kipeänä olen ollut koko talven ja lääkitystä mielialapuolella on heitelty suuntaan ja toiseen, jotta yhä nouseva masennus saataisiin kuriin. Ratkaisu on yhä hukassa ja näillä mennään. Nyt on meneillään jo pari kuukautta jatkunut flunssajakso, mutta mikäs sen parempaa kuin se, että voi oikein luvan kanssa juoda teetä ja neuloa.

Ohje: Jaywalker
Puikot: 3mm metalliset sukkapuikot
Lanka: Zauberball 1564, vajaa 100g

Nämä valmistuivat jo ikuisuus sitten, mutta kesästä alkaen raportointi on tökkinyt (nykyisessä kämpässä ei ole parkettia, joten siitäkin jo huomaa). Jaywalker on edelleen hyvä malli aivottomaan neulontaan, jota voi toteuttaa esimerkiksi tenttikirjaa lukiessa. Lankaan rakastuin, jotenkin sen pallomainen rakenne oli virkistävä verrattuna normikeriin.:D Langanpään sai myös helposti kummalta puolelta kerää tahansa, mikä toimii kaltaiselleni "aloitetaan samalla toiset kerän toisesta päästä kun kantapää ei innosta"-maanikolle. Värejä en edes yrittänyt tasata, vaikka jälkeenpäin se melko helpolta operaatiolta näyttääkin. No, pääasia että itse pidän näistä ja kotikäyttöön sopivat ihan mainiosti.

Ohje: RPM
Lanka: Drops Fabel 168p, vajaa 100g
Puikot: 3mm metalliset sukkapuikot

Kerällä tämä lanka vaikutti todella kauniille, mutta varsinkin kuvassa värit tökkivät ja pahasti. Toisaalta kuva ei kyllä muutenkaan ole kovin hyvä, koska nämä kaipaisivat jalat sisäänsä näyttääkseen hyviltä. No, jalassa tämä malli on edelleen hyvä ja jostakin syystä sen neulominen on addiktoivaa. Olisikohan vielä jossakin varastoissa Fabelia...

3mm sukkapuikot on miulla se käytetyin koko, pitäisi muistaa ostaa parit lisää kun ovat aina jumissa jossakin päättelyä odottavissa.

~Last Night on Earth

2010-12-18T16:14:00.004+02:00

Vaihteeksi täällä taas, menneet puoli vuotta ovat olleet elämäni vauhdikkaimmat ja muutosrikkaimmat. Otuksen kanssa olemme asettuneet kolmioon Helsinkiin, ensimmäiset puoli vuotta yliopisto-opiskelua takana ja on tullut pyörittyä ainejärjestön musiikkitoiminnassa. Puikot eivät ole kuitenkaan irronneet kädestä missään vaiheessa, vain raportoinnissa on ollut ongelmia. Toivonkin, että nyt löytyisi taas aikaa ja kipinä blogin pitoon, kun kamerakin on laatikoista jo löytynyt.

Lanka: OnLine Supersocke 6-fach, koko 150g
Puikot: 3,75mm bambuiset sukkapuikot
Ohje: Perusribbiputki

Ihanaa perusneulontaa ja kaiken lisäksi tarpeellista. Korjausyrityksistä huolimatta sisälämpö tippuu välillä jopa kuuteentoista asteeseen, mikä moiselle vilukissalle on aika tuskaista. Nämä lämmittävätkin mukavasti erityisesti öisin jalkoja, koska ne sitä yleensä on eniten jäässä. Langasta pidin paljon, sillä värit ovat kauniit ja se käyttäytyi nätisti. Nyppyyntymistä en ole havainnut, joten tästä voisi ajatella korvaajaa Seiskaveikalle, johon alan olla aika kypsä Otuksen kaikkien sukkien nyppäydyttyä heti ensimmäisellä käyttökerralla aivan hirveiden näköisiksi. Lankana tämä oli hitusen ohuempaa ainakin omaan käteen kuin Seiskaveikka, joten jonkinlaista sovellutusta täytyy vähän harrastaa.

Näiden lankojen ostamisesta on jo paljon aikaa, sillä nämä ostin Turusta ennen Helsinkiin muuttoa. Kaksi näistä onkin jo muuttunut sukiksi, eli Nalle ja Seiskaveikka ovat jo pois lankavarastoja täyttämästä. Raportoin aiheesta tarkemmin, kunhan vain saan ne pääteltyä... Jostakin syystä päättelykeijun vierailua ei ole vähään aikaan ollut ja siksi muovikassillinen neuloksia odottelee viimeistelyään.

~In the arms of rain

2010-07-25T18:23:00.005+03:00

Kummaa, nyt kuvat ainakin esikatselussa toimivat. En kysy, mikä hankaluus Bloggerilla aiemmin oli... Kiitokset kovasti edellisen postauksen onnittelija-anonyymille! Muutto on nyt tehty ja yllättävän hyvin kaksi ihmistä tilapäisesti yksiöön mahtuu, syyskuun alusta onkin tiedossa kolmio pysyvästi. Kaksiota haettiin, mutta kun kolmio tuli niin en valita...

Lanka: SandnesGarn Mini Palett, vajaa 100g
Ohje: Käsillään- blogin Paraphernalia
Puikot: 3mm metalliset sukkapuikot

Rakastan edelleenkin tätä ohjetta. Todella kaunis sukka ja ohje on niin hyvin muistissa, että neulominen onnistuu tv:tä katsellessa tai autossakin vaivatta. Ainoa ongelma palmikkosukkien kanssa onkin se, että ohuet palmikkopuikot tuppaa hukkumaan... Pitäisi ostaa lisää, kun sukkapuikon käyttäminen palmikkoihin on turhauttavaa. Langastakin pidin, mutta se jäi pahasti parempien jalkoihin. Norossa on mukavampia värejä, mutta tämä toisaalta selviää pesusta paremmin. Voi olla, että tulee ostettua uudelleenkin.

Alkukesästä tuli mentyä mökille ja Porvoosta tarttuivat nämä mukaan. Muista on tulossa sukkia, mutta pätkävärjätty alpakka muotoutuu varmaankin kämmekkäiksi. Lisää lankaa on tämän kasan jälkeenkin tullut, sillä Novitan raitalankoja hamstrasin jokin aika sitten ja osa niistä onkin jo vaihtanut muotoaan...

~Hetki

2010-07-22T06:00:00.005+03:00

Yhä ja edelleenkin täällä. Energia on vaan mennyt aika lailla pääsykokeisiin lukemiseen, muuttamiseen ja itseni kasassa pitämiseen. Seitsemän eximian ylioppilaana (murtuneella ranteella morfiinihuuruissa:D) sisään mentiin Helsingin yliopistoon unelmalinjalle aika heittämällä. Perjantaina muutankin vihdoin yli kahden vuoden etäsuhteen jälkeen Otuksen kanssa samaan asuntoon, joten fiilis on aika mahtava. Muuta keväällä tapahtunutta on esimerkiksi sormusten osto (ei siinä kuin melkein vuosi kihlauksesta mennytkin...), terapiapaikan varmistuminen mukavalle psykoterapeutille ja hajonnut terveys, sillä kaikki käden hajoamisesta aina aivotärähdykseen on kokeiltu.

Syystä tai toisesta Blogger ei suostu lisäämään yhtään kuvaa, vaikka neuleita on valmistunut vaikka kuinka paljon. Onko kellään kokemuksia Macin, Firefoxin ja Bloggerin yhteiselosta? Itselläni ei riitä mielikuvitus selvittämään, että mistä nyt mahtaa kiikastaa. Mitä paikkaa kuvien säilyttämiseen suosittelisitte? Neuleblogi ilman kuvia on kuitenkin aika tylsää luettavaa ja tarkoituksena olisi tauon jälkeen palata taas kirjoittelemaan.

Puh

2010-03-29T20:56:00.002+03:00

Täällä sitä edelleenkin ollaan. Yritän paluuta blogimaailmaan kaiken tämän kevään katastrofaalisuuden jälkeen.

Ylioppilaskirjoitukset oli ja meni. Onnistuin kaatumaan ja ilmeisesti murtamaan ranteeni (tietysti niitä pikkuruisia sisäranteen luita, joiden murtumat ei näy välttämättä röntgenissä kovin hyvin) ja sillä sitten neljät kirjoitukset vedettiin morfiinin ja sisun voimalla. Laudaturia/eximiaa silti tulossa kaikista, joten kärsiminen kannatti. Kipeä käsi on edelleen, mutta lepo on auttanut.

Henkinen vointi on sangen vaihtelevaa. Tiedossa on, että kesällä elämäni muuttuu paljon ja positiiviseen suuntaan, mutta positiivisen mielialan pitäminen kaiken stressin, loskan ja kivun keskellä on ollut aika hankalaa. Huomenna toivottavasti neuleasioiden pariin!

Hmm, miksiköhän nuo kuvat eivät halua näkyä kunnolla vanhoissa viesteissä?

~Sick and tired of being sick and tired

2010-01-31T16:40:00.002+02:00

Elämä edelleenkin jatkaa kettuiluaan, mutta mukava psykoterapeutti Helsingistä syksylle löydetty. Jälleen kunnolla sairaana (poskiontelotulehdus ja keuhkokuume tällä kertaa), joten huomenna alkavasta koeviikosta, tenttisumasta ja ylppäreistä tulee mahtavaa hupia.

Lanka: ?

Puikot: 3mm metalliset sukkapuikot

Ohje: omaa sovellusta

Kahden tällaisen kerän löytyminen varastoistani oli yllätys, sillä nämä värit eivät todellakaan ole minua. Täydelliseltä lanka tuntui kuitenkin serkkutytölle, joka elää vahvaa prinsessakautta, joten nämä menivät hänelle joululahjaksi (kyllä, neulekirjanpito on pahasti jäljessä, sillä kymmenkunta työtä odottaa bloggaamista). Jostakin syystä käsiala ei halunnut millään olla tasaista, mutta näiden valmistuttua huomasin, että kaksi puikoista oli puoli milliä muita isompia... Ilmankos oli käsialavaikeuksia..

~Tyhjyydestä

2009-12-27T16:03:00.004+02:00

Henkinen paha olo jatkuu. Loma on ollut kiireinen koulujuttujen parissa ja sitä paljon peräänkuulutettua jouluiloa ei ole pahemmin näkynyt. Oxaminia menee sallittu maksimimäärä päivässä, jotta elämässä pysytään kiinni. Rankkaa on, mutta huomenna lähden taas Otuksen luokse, ehkä se helpottaisi. Odotan jännityksellä tammikuun alkua, menen tutustumaan yhteen helsinkiläiseen psykoterapeuttiin, jonka luona aloittaisin ensi syksynä. Helsinki kaupunkina Turun sijaan siis siksi, että sopivasti haluamaani alaa voi opiskella Helsingissä tai Kuopiossa, joista itselleni ensimmäinen on luonteva valinta Otuksen sijainnin takia.

Lanka: Fortissima socka, vajaa 100g

Puikot: 3mm sukkapuikot

Ohje: Knitting vintage socks- kirjan Gentleman's plain winter sock

Sarjassamme ohjeiden nimihirviöt... Pakko oli tähänkin perussukkaan ohjekirja kaivaa, sillä miesten sukkiin en pysty ohuella langalla arvioimaan ikinä järkevää silmukkamäärää. Kyseessä on siis sukat kokoa kanootti ja ne ovat huomenna menossa Otukselle. En näistä hirmusti tykkää, väri on kyllä kaunis. Kyseessä oli kuitenkin kyseisen sukkalangan joku spesiaaliversio (vyöte hukassa), ja tämä mysteerikuitu saa neulepinnan näyttämään tosi epätasaiselta. Niinpä esimeksiksi kantapääkin on tosi ruma ja vaikka miesparka pyysi vain yksiä sukkia, niin toiset oli tehtävä korvatakseni näiden aiheuttama vitutus. Ensi kerralla katson, että kyseessä on ihan normi fortissima socka, sillä se normaali versio on kyllä paljon parempi.

Ohje: Miesten perussukka

Lanka: 7-veljestä raita, vajaa kerä

Puikot: 3,75mm bambuiset sukkapuikot

Näistä sukista pidän paljon enemmän kuin noista edellisistä ja nämä ovatkin Otuksen joulahjasukkien toinen pari. Värit tässäkin parissa ovat kauniit. Ainoa seikka mikä harmittaa on se, että viime vuonna kyseiselle mieshenkilölle lahjoitetut seiskaveikkasukat ovat molemmat täysin ehjät, mutta täynnä aivan järkyttävän näköisiä nukkapalloja yms. Toivottavasti nämä eivät menisi ihan niin kamalan näköisiksi...

~Stay awake

2009-12-10T19:31:00.003+02:00

Vihdoin fyysisesti terve, viidestä viime viikosta neljä sairaslomalla. Henkinen puoli on romahtanut, lieneekö syynä sitten pimeys, stressi, tulevaisuuspelko vai mikä. Entisestään meni jo Seronil masennukseen, Circadin uneen ja Ketipinor uneen, paniikkikohtauksiin ja ahdistuneisuusoireisiin, mutta nyt mukaan tuli Oxamin erittäin isolla annostuksella rauhoittavaksi. Olo on siis erittäin kamala, mikä syö energiaa ja paljon. Elämässä yritetään roikkua kiinni, mutta helppoa se ei missään nimessä ole.

Ohje: Knittyn Cathedral

Lanka: Noro Kureyon sock

Puikot: 3mm sukkapuikot

Kuva on toivoton, valoa ei vaan kerta kaikkiaan riitä. Noro oli taas jälleen kivaa ja pehmeää neuloa, mutta katkeili samalla tapaa kuin ennenkin. Käsialan löysentäminen auttaisi, mutta kun ei vaan osaa. Hajoamisesta huolimatta pidän Noron väreistä, niiden seuraaminen ja vaihtelu tekee neulomisesta mielenkiintoisempaa. Ohje oli kiva ja selkeä, mutta ongemana on lähinä se, että kapeaan jalkaani ei noin iso kuvio oikein sovi. Varsi on erittäin leveä ja ei kutistu kasaan, koska ribbiä tuossa ei ole juuri lainkaan. Pituudeltaan sukkien mallikerta oli sopiva, sillä kärkikavennukset järjestyivät nätisti. Näitä sukkia en tule siis toisten neulomaan, koska lahjasukkienkin haluan joustavan ja näin mukautuvan saajansa jalkoihin.

Sukkaputkessa mennään edelleen, mutta menkööt. Nyt neulon tasan sitä, mikä tuntuu hyvälle ja viis veisaan nurkissa pyörivistä keskeneräisistä!

Grrh

2009-11-26T17:08:00.002+02:00

Kolme viikkoa sairaslomaa viimeisestä kuukaudesta, ensin oli nielu-ja äänihuulten tulehdus, jonka jälkeen parin päivän terveenäolon jälkeen sain sikainfluenssan. Nyt taas vajaan viikon koulussaolon jäljeen taas korkea kuume, tällä kertaa viikonloppuna selviää, onko kyseessä "vain" keuhkoputkentulehdus vaiko sainko lottovoiton: lääkäri pohdiskeli muuntunutta sikainfluenssaa. Voinnin mukaan yritän saada kuvattua töitä, valmistuneita on kertynyt viimeisen kuukauden ajalta paljon, neuloa pystyy onneksi vaikka makuullakin...

Poissa jonkun aikaa

2009-11-12T17:01:00.000+02:00

Paha sikainfluenssa. Palaan linjoille, kun pystyn istumaan yli 2min.

~Ruska

2009-11-04T12:43:00.003+02:00

Hivenen paremmin menee sairaalassa olevalla perheenjäsenellä, luojan kiitos. Noh, tässä sitä ollaan sairaslomalla ainakin loppuviikon, ja jos possuflunssatestit tulevat huomenna positiivisina, niin menee kotona seuraavakin viikko. Toivotaan parasta.

Ohje:

Lanka: Nalle Colorin jämiä

Puikot: 3,5mm sukkapuikot

Jälleen kerran ohje on hukassa. Tutun vastaavat tossut näyttivät hyvälle ja istuivat kauniisti jalkaan, mutta omaan kaviooni ne eivät kyllä sovellu. Joka suunnasta kiristää, puristaa ja kaiken lisäksi menetän hermoni noiden nauhojen kanssa. Lankakaan ei innostanut neulomaan, sillä jostakin syystä tämä Nalle kutittaa aivan järjettömästi.

Valmistuneita töitä on yhä paljon ja sukkaputkessa ollaan. Mitä se ihminen muuta kaipaisi?

~Bring me down

2009-10-24T18:37:00.006+03:00

Ei, asiat eivät parane. Perheenjäsen toista viikkoa sairaalassa, kasa lääkäreitä miettii, että mikäköhän mahtaa olla vialla. Päivän aihe on se, että tehdäänkö hätäleikkaus vai ei. Toisessa sairaalassa taas sukulainen numero kaksi toipuu eilen tehdystä syöpäleikkauksesta. Otus taas kipeänä toista viikkoa sekä suojatiellä ylitseni lähes ajaneen autoilijan ansiosta nilkka on taas atomeina.

Ohje: Rattlesnake Creek Socks

Puikot: 3mm sukkapuikot

Lanka: Noro Kureyon sock yarn, vajaa kerä

Nämä sukat ovat valmistuneet aikoja sitten, enkä kykene löytämään ohjelappusta ja tätä kautta ohjeen nimi on silkka mysteeri. Samat sukat olisi myöhemmin kiva tehdä uudelleen, palmikot olivat tarpeeksi mielekkäät tehdä viemättä kuitenkaan koko aivokapasiteettia. Lanka käyttäytyi taas nätisti, mutta langanpätkiä tuli sukkiin luvattoman paljon, koska saan tuon todella helposti poikki. Tiukka käsialani ei ainakaan auta asiaa.. Tunnistaako joku muuten kyseisen ohjeen?

Edit: Kiitos Mennahuu, sukkien ohje tosiaan oli Rattlesnake Creek socks, se on muokkailtu nyt neuleen tietoihin kuvan alle.

~Nujerra ihminen

2009-10-11T18:25:00.005+03:00

Jonossa osastopaikkaan. Lääkkeet ovat nousseet entisestään, muisti mennyt täysin enkä selviä kotoa ulos. Luojan kiitos lanka on pehmeää, sen alle on hyvä mennä piiloon. Sukulaiselta löytynyt syöpä sekä perheenjäsen jälleen sairaalassa. Välillä sitä miettii, että eikö vastoinkäymisiä ole ollut jo tarpeeksi.

Ohje: Bella's mittens, mutta kämmekässovelluksena

Lanka: Kerä Novita Puroa

Puikot: 5mm metalliset sukkapuikot

Nämä kämmekkäät syntyivät aikanaan kokeilunhalusta Puroa kohtaan. Lankahan on väreiltään samantyylistä kuin Noro, mutta pehmeytensä puolesta sopii neuleisiin itselleni paremmin kuin esimerkiksi Kureyon. Ohje valikoitui taas mukavan neulottavuutensa mukaan ja lapaskiintiön jo ollessa täynnä päädyin kämmekkäisiin, joita tällainen vilukissa tarvitsee aina. Puro osoittautui ihan kivaksi langaksi, mutta halkeilun kanssa sai olla todella varoivainen.

Lanka: Novita Puro, yksi kerä ja toisen jämät

Puikot: 5mm sukkapuikot

Ohje: Ribbikämmekkäät omasta päästä

Puroa minulla oli toinenkin kerä, joka huuteli myös haluavansa kämmekkäiksi. Palmikot alkoivat jo tulla korvista ulos ja ylppäreihin lukemisen oheen tarvittiin aivotonta neulottavaa, joten ribbikämmekkäät osoittautuivat oikeaksi valinnaksi. Pidemmissä on peukalonaukot, kun taas lyhyemmät ovat lähinä rannekkeet, jotka koettavat pelastaa särkevät ranteeni.

Sukkaputki on taas vauhdissa, pitäisikö sitä nyt muutakin neuloa kun suurin osa keskeneräistä on sukkia?

~Rain

2009-10-05T17:09:00.005+03:00

Kiitos onnentoivotuksista. Piristää tietää, että ruudun takana on vielä ihmisiä.

Ohje: Knittyn Fetching

Puikot: 3,5mm metalliset sukkapuikot

Lanka: Gedifra Shetland De Lux, yksi kerä

Omista käsistään on sitten aina niin mahtavaa yrittää saada kuvaa... Kyseessä ei ole ensimmäiset kämmekkäät tällä ohjeella ja kaivatessani jotakin mielenkiintoista ja yksinkertaista, mutta ei kuitenkaan tylsää mallia päädyin tähän. Lanka on Käsityö-Elisan alekorista napattua ihanaa megapehmeää sekoitelankaa, jonka väri on oikeasti vielä herkullisempi ja kauniimpi vihreä. Ongelmana on kuitenkin vähän se, että langasta irtoaa karvaa aivan mielettömäsi, joten sai olla tarkkana siinä, missä neuloi ja mitä päällä neuloi, nimimerkillä samettihousut osoittautuivat hyvin huonoksi valinnaksi... Kaiken kaikkiaan kuitenkin kivat kämmekkäät, jotka pääsevät taatusti nyt syksyllä käyttöönkin.

Pitäisi kipittää hakemaan veljen kämmekkäisiin lankaa Käsityö-Elisasta, mutta kotoa lähteminen tuntuu suht haastavalle. No, eipä asialla onneksi vielä kiire ole.

~Valon juuri

2009-10-04T19:21:00.002+03:00

Täällä sitä vielä ollaan, eikä blogia ole unohdettu ja neulominenkin on jatkunut samaa tahtia kuin ennenkin. On vaan asioita, jotka ovat menneet päivitysten edelle.

Syksyn ylioppilaskirjoitukset olivat ja menivät ja stressitaso kipusikin niiden takia tähtitieteellisiin lukemiin. Niistä syistä jo ennestäänkin häilyväinen mielenterveys sanoi naps, mikä lääkityksen ja sitä kautta sivuoireiden lisääntyessä aiheutti lukemiseen omat hienoutensa. No, laudatur näillä näkymin on taskussa englannista ja biologiasta, josta iso kiitos kuuluu koululle erillisen koetilan järjestämisestä sekä psykologille ja lääkärille, jotka jaksoivat keksiä lääkkeet, jotka pitivät olon siedettävänä, mutta samalla eivät tehneet aivan vihannekseksi.

Viikonloput ovat menneet aika lailla Helsingissä Otuksen luona. Kyseinen mieshenkilö on päivittynyt kihlatuksi, joten sitä kautta tukea on tullut kuten myöskin ystäviltä, joiden kärsivällisyys on ollut ihailtavaa.

Kaiken kaikkiaan elämä on potkinut päähän taas ja lujaa, mutta kyllä tästä selvitään. Huomenna palailen takaisin normaaleissa neulemerkeissä.

~Girls just wanna have fun

2009-08-15T14:51:00.003+03:00

Loma lähestyy loppuaan, mutta fiilis on suht positiivinen: kavereiden kanssa eilen otin ilon irti viimeisistä virallisista lomapäivistä ja huomenna on taas edessä Helsinginreissu Otusta katsomaan. Psykologinikin luokse pääsin taas, joka oli tauon jälkeen hyvä kuulla. Positiivisiksi uutisiksi mainittakoon myös se, että paniikki- ja poissaolokohtauksieni takia tehdyt neurologiset tutkimukset totesi, että epilepsiaa tai muuta aivoista johtuvaa syytä ei ole, joten kyseessä ihan mielenterveyden ongelma. Tavallaan lohduttavaa, tavallaan ei, mutta onhan se hyvä kuulla ettei kyse ole mistään vakavasta.

Lankaa on tarttunut viime aikoina mukaan kiitos äidin: ensin piti päästä hakemaan lisää lankaa hänen keskeneräiseen villapaitaansa ja seuraavaksi Linnanmäenreissulla piti päästä katsomaan, josko Menitassa olisi hänelle täydellisen värinen keltainen lanka johonkin projektiin. Ensimmäiseltä reissulta tarttuivat nuo Huopaset, jotka aiheuttavat allergisia oireita jo lattialla ollessaan... Herää siis kysymys että mitä yhdestä kerästä Huopasta saa, kun lapasista on huonoja muistoja kuten myös kahden eri värisen Huopasen sekoittamisesta.

Menitasta tarttuivat mukaan ylärivin langat ja niille kaikille on kyllä elämänkumppani... Pysyttelin kiltisti alekorien luona enimmäkseen, mutta löydöt olivat silti niitä, joille oikeasti on käyttöä. Ylärivin vasemmasta vihreästä alpakasta tulee pienemmälle veljelle lapaset, seuraavasta sukat jollekin mieshenkilölle, violettikirjavasta ja punakirjavasta sukat todennäköisesti itselle (rakastan tuosta punaisesta tehtyjä sukkia ja pakko saada toiset kun nuo ovat jo aika kuluneet), vihreästä sukkalangasta sukat jollekin miehekkeelle ja mustasta merinosekoituksesta kämmekkäät vanhemmalle pikkuveljelle, jonka vanhat Isoveljestä tehdyt ovat niin karmea näky että...

~Ylijäämävalumaa

2009-08-06T09:56:00.003+03:00

Kameran johto löytyi... Yllättävästi se ei ollutkaan vielä isäni jäljiltä hänen tavaroidensa seassa lainattuaani kameraani, vaan se oli olohuoneen pöydällä hautautuneena lankakeriin. Kyllä sieltä vähän jotakin valkoista tosiaan on jo viikon verran pilkistänyt, luulin sitä vain lankakeräksi ennen kuin piti etsiä sohvakäsityöhön eilen illalla lisälankaa...:D

Lähden tänään ajamaan ystäväjoukon erään heistä mökille, jossa on tarkoitus viettää pari päivää. Sen jälkeen matkaankin Itä-Suomeen serkkuni ristiäisiin, joten todennäköisimmin asiaan palataan ensi viikolla, ellen saa nettiä käyttööni Kotkassa. Ai niin, ompeluksia tosiaan toivottiin ja niitä on tulossa, kunhan tuo punainen kangas ja tylli löytäisivät sen täydellisen mallin.

Ohje: Moda 3/2007, malli 47 (vauvan palmikkopusero) koossa 68cm

Lanka: Jaeger baby merino DK, 150g ja kymmenisen metriä seuraavaa kerää

Puikot: 4mm metalliset suorat puikot ja hihoissa 3,5mm bambuiset sukkapuikot

Tämä paita on aloitettu jo viime vuoden kesällä, mutta matkassa oli monta mutkaa: hihat päätin neuloa pyörönä mutta puikkoja oli vain pienemmässä koossa kun nelosen sukkapuikot ilmeisesti mökillä. Ratkaisin ongelman pienemmillä puikoilla ja yrittämällä neuloa superlöysää, 3,5mm noin paksulla langalla normaalikäsialallani aikaansai peltiä, joka ei taatusti olisi mukavaa vauvan päällä.

Vartalo-osan kompastuskiviä olivat taas se, etten aluksi kyennyt hahmottamaan lainkaan nyppyjen tekoa ja 4mm puikotkin tuntuivat liian pieniltä, mutta 4,5mm tuotti lopputuloksena kalaverkkoa. Nelosen pyöröpuikkokin päätti olla hukassa, joten suorilla puikoilla mentiin ja sitä todella kokoamisvaiheessa kaduin: vaikka osaan nykyään ommella saumat nätisti ja huomaamattomasti, niin ei se siltikään ole hauskaa hommaa vaan vie aikaa neulomiselta.

Lankaan menetin hermoni täysin, sillä merinoisena se ei kutittanut, mutta solmuja langassa oli sitäkin enemmän ja siksi pääteltäviä langanpätkiä tuntui olevan jatkuvasti. Ohje oli ihan ok, mutta kauluksen neulomistapaa en ohjeessa kerta kaikkiaan tajunnut. Tein siis oman pääni mukaan ja ensin kiinnitin hihat ja etu-ja takakappaleen toisiinsa, jonka jälkeen neuloin aivan tavallisen ribbikaula-aukon. Ihan kiva työ, mutta on jo viime kesänä kastetulle serkkutytölle aivan liian pieni ja viikonlopun ristiäisten juhlakalullekin paita on jo pieni. No, menköön varastoon siis.

Arghh!

2009-08-05T14:45:00.002+03:00

Sairaalassa ollut perheenjäsen ravaa siellä edelleenkin, mutta on nyt sentään päivät jo kotona. Se, kesälukio ja lähestyvä koulun alku totta kai vaikuttaa mielialaan.

Blogin pitämistä häiritsee se, että isäni hukkasi kamerani johdon, jolla kuvat saa koneelle, joten joudutte vielä kuvittelemaan villapaidan, kahdet sukat, tossuparin ja ison kasan tilkkuja. Neulontaa siis tapahtuu, mutta kuvia tulee kameran johdon ilmestyttyä taas paikalle.

Onko muuten lukijoilla kiinnostusta ompelutöiden esittelylle?

~Luna

2009-07-19T16:43:00.004+03:00

Valmista on vaikka millä mitalla ja päättelykeijukin on vieraillut melko ahkerasti, mutta kuvaaminen tökkii kiitos hukassa olevan kameranjohdon, joka tekee kuvien siirtämisen koneelle mahdottomaksi. Alkaa siis vuosisadan kaivaukset kirjahyllyssäni...

Lanka: Sidar Escape

Puikot: 5mm metalliset sukkapuikot

Ohje: Hippa-lapaset

Lanka tarttui mukaan taannoisella Porvoonreissulla ja se suorastaan kiljui päätyäkseen näiksi lapasiksi, joten olihan sen huutoa toteltava. Ohje osoittautui helppolukuiseksi ja hyväksi tv-neuleeksi, mutta peukaloon olisi pitänyt uskaltaa soveltaa ja karsia silmukoita. Peukaloon mahtuisi nimittäin kolme sormea, joku taisi mennä neuletiheydessä pieleen.:D Sitkeästi pitäisi uskoa, että tuo kärkikavennus ei myöskään istu käteeni sitten millään, pitäisi jaksaa purkaa ja muuttaa se toisenlaiseksi tai lahjoittaa lapaset eteenpäin. Idea on kuitenkin niin hauska, että sitä tulee kyllä sovellettua jatkossakin.

Suomessa taas!

2009-07-10T12:03:00.003+03:00

Tunnun toistavan itseäni, mutta bloggaaminen taas venähti. Kiertelin viimeiset pari viikkoa Singaporea ja Japania eivätkä kummassakaan maassa nettiyhteydet pitäneet läppäristäni ollenkaan. Aina joko hotellin nettipiuha oli rikki tai sitten koneeni ei millään löytänyt langatonta yhteyttä. No, helpotusta bloggaukseen on luvassa: uusi kamera entisen tilalle, jonka salama ja tarkennus ovat hajonneet ties kuinka kauan sitten. Kiltti myyjäsetä antoi mukaan myös ties mitä, laatikosta löytyneen minijalustan kanssa kuvat paranevat taatusti. Vielä muutama vanhoja koneelle tallennettuja, sitten pääsee kokeilemaan uutta kultaani neulekuvauksessa. Kiinnostusta matkaraporttiin vaiko jatkanko tutulla linjalla?

Lanka: Red Heart Carmenin jämät

Koukku: 6mm muovikoukku

Ohje: Kiinteitä silmukoita oman käden mukaan

Nämä kämmekkäät valmistuivat Euroviisuja katsellessa, mutta kuvat ovatkin sitten odotelleet koneella bloggaustaan sitiä asti. Kämmekkäitä tällä vilukissalla kuluu, väri kelpaa julkisellakin paikalla näyttäytymiseen (ei yhdistettynä tuohon kynsilakkaan..) ja omaan käteen tehtynä istuvuus on täydellinen. Elikkä siis superhyödyllinen työ, joka myös sopi keskellä yötä aivontappoon tv:n äärellä. Puikoilla on tällä hetkellä onneksi vaativampia juttuja, sillä langanjämien loppuunkuluttaminen tappoi neuleinnon. Onneksi on Noroa...

~Black Cherry

2009-06-18T18:04:00.003+03:00

Kesälukiolaisen "huomenna" ei aina välttämättä olekaan sitä, 6h koulua päivässä on aiheuttanut vuorokauden menneen lähinä koulussa istumiseen ja nukkumiseen, joskus mukaan on mahtunut sosiaalista elämääkin mutta jomman kumman edellisen kärsiessä. No, tänään oli viimeinen koe ja ensi viikon palautusten jälkeen rääkki on ohi, kunnes elokuun alussa alkaa vielä yksi kertauskurssi.

Ohje: Bella's mittens

Puikot: 6mm muoviset sukkapuikot

Lanka: Hieman vajaa kaksi kerää Wonderwoolia

Jasmin muutama viesti taaksepäin kyseli Bellan lapasten ohjeen sijaintia, tuosta ohje-kohdan linkistä se tällä kertaa löytyy, viimeksi unohdin sen laittaa. Edelleenkin pidin ohjeesta, lähinä ongelmia oli puikkojen ja langan kanssa: pikkusormen paksuiset nihkeät puikot sekä paksu villalanka ovat kehno yhdistelmä ja sainkin käteni kirjaimellisesti verille taistellessani tiukan käsialani ja tappavien puikkojen kanssa. Tämä tyttö on ansainnut kuuden millin puikot, joilla pystyy neulomaan! Lopputulos on kuitenkin ihana ja pidän näiden väristä enemmän kuin edellisen, Wonderwool on myös lämpimämmän oloinen lanka eikä nyppääntynyt pitkin kassia pyöriskellessään toisin kuin edellisten lapasten lanka. Enempää lapasia ei tällä ohjeella taida kuitenkaan enää tulla, joka värissä en pitkävartisia lapasia tarvitse ja juuri tuo pitkävartisuus ei miellytä ystäväpiiriä, joilla on huomattavasti parempi ääreisverenkierto ja kylmänsietokyky.

Lähden huomenna viikon loppuun asti mökille, jossa on paljon neulomisaikaa. Hyvää juhannusta kaikille!

~Give a cheer for all the broken

2009-06-14T16:33:00.003+03:00

Suuri pahoitteluni siitä, että blogini on ollut hiljaa lähemmäs kuukauden. Ylioppilaskirjoituksiin ilmoittautuminen, vastuu itsestä ja muista autolla ajaessa, "kesäloma" (yhteensä puolitoista kuukautta kesälukiossa...), perheenjäsenen paha sairastuminen (hänen vointinsa on parempi kolmen viikon sairastamisen jälkeen, mutta syytä tai nimeä taudille ei ole tiedossa vieläkään) plus tulevaisuuden pohtiminen johtivat lopulta siihen, että itseltä kerta kaikkiaan loppuivat voimat. Elämän syrjässä roikutaan taas paria arpea rikkaampana, mutta sitäkin päättäväisempänä pärjäämään ja jaksamaan. Iso kiitos Otukselle, joka jaksoi repiä takaisin tähän todellisuuteen.

Neulelinjalle palataan huomenna, kaikkea pientä on valmistunut ja nykyisen "opiskelua, mutta myös rentoutumista"-piristysohjelman puitteissa neuleaikaa on kyllä, joten blogin tulevaisuus näyttää yhä valoisammalle.

~Reflections

2009-05-17T15:29:00.004+03:00

Koeviikko alkaa tiistaina, stressiä pukkaa. No, eiliset Euroviisut tarjosivat hyvän tilaisuuden valvoa myöhään ja neuloa, muutenkin käsitöille tuntuu löytyvän enemmän aikaa nykyään.

Ohje: Mag Knitsin Hourglass Eyelet Socks

Puikot: 3mm sukkapuikot

Lanka: Lorna's Laces Shepherd Sock värissä Huron, reilusti vajaa kaksi vyyhtiä

Onneksi otin ohjeen talteen silloin kun se vielä netissä oli, sillä sukista tuli todella kivat. Lanka on todella kaiken sen ylistämisen arvoista, sillä se on pehmeää, kasassapysyvää ja kerta kaikkiaan sillä on ilo neuloa. Aluksi olin aivan kauhuissani, sillä tuntumaltaan se muistuttaa aika paljon puuvillaa, joten olin varma että lopputulos on käsialaltaan kamalaa. Lanka kuitenkin käyttäytyi oikein nätisti, tosin kiilakavennuksissa ja kantapäässä aikaan tuli enemmän tai vähemmän lätäkköefektiä riippuen siitä, kummasta sukasta on kyse. No, lopputulokseen olen kuitenkin tyytyväinen, joten se riittäköön. Hämmästyin suuresti, sillä sukissa on todella pitkät varret ja silti lankaa jäi vielä puoli vyyhtiä!

Euroviisut tosiaan aktivisoivat neulomisen: valmistui alusta loppuun sekä yksi lapanen että kaksi kämmekästä. Katsotaan nyt, josko saisin pitkään kaipaamani uuden pyöröpuikon ja siten saisin äidin huivin vihdoin valmiiksi.

~"The world is still the same, there's just less in it."

2009-05-10T18:12:00.003+03:00

Matalaliitoa yhä. Viikon päästä alkavan koeviikon jälkeen alkaa stressiputki, joka loppuu reilun vuoden päästä: koeviikko, kesälukio ja kirjoituksiin luku, lisää kesälukiota, normilukio, kirjoitukset, koeviikko, kirjoituksiin lukua, koeviikko, kirjoituksiin lukua, koeviikko, kirjoitukset, pääsykokeet. Kyllä, masennus vallannut mielen aika täysin, koska positiivisia asioita ei tunnu olevan. Psykologini saa jäädä osa-aikaiseksi nykyiseen työpaikkaansa, mutta käyntejä pitää harventaa.

Lanka: Hjerte garnin sukkalanka, vajaa 100g

Ohje: Knittyn Froot Loop- sukat

Puikot: 3mm metalliset sukkapuikot

Jo toiset sukat samalla ohjeella, sillä hiihtolomalla Ranskaan lähtiessäni olin ottanut mukaan vain ohjeen enkä lainkaan palmikkokaaviota, joten se niistä upeista harmaista palmikkosukista sitten. No, tällä mallilla valmistui jo vihreät sukat kyseisellä matkalla, joten ohjeen läheisyyden takia tästäkin langasta tuli samanlaiset. Kaunis tämä pitsimalli on yksivärisestäkin langasta ja juuri tällaisia normaaleja mutta kauniita perussukkia tarvitsinkin. Varsista uskalsin tehdä superpitkät, mutta silti lankaa jäi! Valmiina ovat olleet jo kuukauden, mutta kamerani on tällä hetkellä täynnä kuvia biologian kansiotyöstä... No, sen palautus on ensi viikolla, joten päivitystahti kasvaa kun kuviakin on mahdollista saada.

~Viittä vaille vainaa

2009-04-20T19:26:00.004+03:00

Koulu kaatuu kovasti niskaan. Syksyn kirjoitukset pukkaa päälle, kesälukio painaa niskaan ja inssi on reilun viikon päästä. Asiaa ei ainakaan helpota se, että joudun ravaamaan Salossa tutkimuksissa (pään magneettikuvaus, aivosähkökäyrä, neurologi yms. muuta kivaa) kiitos sen, että tosiaan asun kilometrin päästä Turun rajasta, joten en pääse Tyksiin vaan pitää matkata Saloon. Muuten ihan kiva, mutta kun Tyksiin tosiaan se vartti kotoa, Saloon vajaa tunti... No, byrokratia on tunnetusti hienoa, varsinkin kun kyseisissä tutkimuksissa käyn vain sen takia, että lakisyistä on tutkittava, johtuvatko kohtaukseni epilepsiasta. Lääkärinikin totesi, että jos mun kohtaukset jotka hän on nähnyt ovat poissaolokohtauksia eivätkä paniikkikohtauksia niin hän ankka, mutta kilttinä tyttönä sitä sitten ravataan ties missä. Positiivisena voidaan vaan pitää sitä, että ajokortin teoriakoe meni läpi, vaikka vähän panikoinkin!

Ohje: Bella's mittens

Puikot: 6mm superinhottavat muovisukkapuikot

Lanka: Red Heart Carmen, vajaa 100g

Pahoittelen kuvan tavallisuutta ja lapasten outoa muotoa, palmikkolapaset vaan vetävät ihanasti kasaan ilman käsiä, joita on yksin kuvatessa aika hankalaa lapasissa pitää... Parempia kuvia kannattaakin katsoa ohjelinkistä. Rakastuin ohjeeseen heti sen nähtyäni, joka osin johtui kauniista mallista ja taatusti osansa oli myös Twilight-viittauksella (<3).

Lapasten neulominen oli hauskaa, sillä ohje on hyvin tehty ja palmikko on tarpeeksi mielenkiintoinen, mutta sopii kuitenkin tv-neuleeksi. Lopputulos onkin ihana ja lankakin on pehmeää. Toisia lapasia en kuitenkaan tästä langasta tee, sillä se nyppääntyi jo lankakorissa pyöriskellessään. Ohje taas pääsee uusintakierrokselle heti, kun lankavarastooni eksyy taas paksua ja yksiväristä lankaa! Pitkät varret/ranneosat/mikä-ikinä-sen-nimi-onkaan ovat kätevät vilukissalle.

~Minä olen

2009-04-12T17:49:00.003+03:00

Täällä taas. Kovasti vaivannut masennus on selätetty tältä erää, olo alkaa jo olla inhimillinen. Lääkkeiden vaihto on saatu vihdoin tehtyä mulle sopivasti, nyt menee neljää eri tablettia mielenterveys- ja uniongelmiin, mutta eipähän enää tarvitse tuhota kroppaa syömällä jättiannosta antipsykootteja... Kesälukioon on ilmoittauduttu, tiistaina on ajokortin teoriakoe, psykologini kanssa saan jatkaa erikoisjärjestelyillä vielä vuoden ja neulepläähkin on selätetty. Kevät näyttää siis aika mukavalle!

Pääsiäistä päädyin viettämään Kotkaan sukulaisten luo ja matkalla piipahdettiin tottakai Porvoossa... Oli pientä jännitystä ilmassa, koska olimme paikalla 5min ennen sulkemisaikaa ja kiersimme koko vanhan kaupungin ennen kuin tajusimme, että kauppa oli aivan sen ulkoreunalla.. No, jostakin ihmeen syystä kauppa oli vielä yliaikaa auki, joten pääsin metsästämään lankaa. Periaatteessa en olisi mitään uutta tarvinnut, mutta neuleplääh tarvitsi akuuttia hoitoa, sillä koko kevään on ollut aika hiljaista sillä saralla. Uusien aloittaminen on ollut liian tuskaa, vanhoja ei huvita neuloa ja vaikka keskeneräisiä on vähän, niin ne eivät edisty mihinkään. Osalle noista keristä on vielä kavereitakin, kaikkia en ehtinyt kuvaan etsiä, koska kameran akku näytti tyhjää. Vihreistä sukkalangoista on tulossa sukat Otukselle (poikaparan kaikki kolmet villasukat näyttivät kamalalle kun yövyin siellä vähän aikaa sitten), punaisista sukkalangoista itselleni sukkia ja kahdesta ylimmäisestä kerästä ja niiden kavereista kämmekkäitä.

Kenelläkään hyviä ideoita, kuinka neuloa superison suorakaiteen muotoisen huivin reunus? Ostaako lisää pyöröjä vaiko kehittää jonkinnäköinen systeemi pitkien puikkojen avulla? Mistä Turusta löytää superpitkiä pyöröjä? (tuo huivi seisoo tekemättömänä, koska en keksi tapaa neuloa sitä nykyisellä puikkovarastollani)

~Black diamond

2009-03-29T15:58:00.003+03:00

Ush, koeviikko. Positiivisesti peukaloni on suurin piirtein kunnossa nyt ja kestää jopa neulomista! Blogin päivitystahti on siis kiihtymään päin, ensi jaksokin on suorastaan lomaa edelliseen verrattuna.

Ohje: Favorite Socks- kirjan Embossed leaves socks

Puikot: 3mm metalliset sukkapuikot

Lanka: Sisu, vajaa 100g

Neulominen sujui hitaasti ja ongelmia riitti. Yksi oli ehkä se, että malli ei tuntunut omalta, vaan valikoitui lähinä siksi, että ohjetta ja mallia on ympäri nettiä kehuttu. Itse pidän enemmän pienikaavioisista pitsineuleista, isot kaaviot käyvät kyllä palmikkoneuleessa mutta pitsineuleessa ne jostakin syystä etovat. Toisena voidaan pitää sitä, että Sisu ja minä ei olla kavereita: lanka on kierteiltään sen verran löysää ja jostakin syystä minulle on mahdotonta saada sillä neulepinnasta tasaista. Vaikea arvata, että kun sekä ohje että lanka ovat kumpikin epämukavia niin neulominen oli aika satunnaista ja lopulta nämä valmistuivat vain siksi, että piti saada sukkapuikot vapaaksi muita sukkia varten.. Lopputulos on vain ihan kiva, joka on sukka-addiktille melko huono lopputulos. Lehdet ovat kauniita, mutta neulepinta epätasainen, kavennukset mitä sattuu (kipeä peukalo ei paranna keskittymiskykyä) ja muistoissa on liian hyvin vielä se pakkopulla, jota näiden neulominen oli. Muiden neulomat sukat näyttävät edelleen näteille, mutta itse en enää tällä ohjeella neulo, ei kerta kaikkiaan vaan sovi minulle.

~Nancy

2009-03-19T07:10:00.002+02:00

Ush, pahoittelen taas blogihiljaisuutta. Ongelmana tällä kertaa on ollut se, että lääkitykseni vaihdettiin. No, sivuvaikutukset onkin sitten ollut hauskoja... Miltä kuulostaa unilääke, jonka takia joko itket 2h hysteerisenä jonka jälkeen nukahdat ja jos et itke, niin et myöskään nuku? Mukavinta on se, että kofeiininkulutukseni on hypännyt kattoon, sillä kyseessä on pitkäkestoinen uusi lääke, jonka vaikutukset kestävätkin reilusti yli iltapäivään...

Uusin ongelma onkin se, että liikuntatunnilla sattui pieni onnettomuus, jonka seurauksena peukaloni meni sijoiltaan. Nyt se on söpössä paketissa ja toivon kovasti, että se kestäisi edes pientä neulomista.

~The phantom of the opera

2009-03-07T20:49:00.003+02:00

Juuri ehdin palata kotiin Helsingistä, jossa kävin tapaamassa Otusta. Alun perin oli tarkoitus pyöriä kaupoissa ja suunnittelin raahaavani sen Menitaan ellei vastustusta tulisi, mutta ressukka olikin niin kipeä, että kaupat jäi kiertämättä. No, ehtiihän vaikka Käsityö-Elisaan jos vain muistaisi, moneenko se on iltaisin auki...

Ohje: Knittyn Froot loop- sukat

Lanka: Käsinvärjätty Trekking

Puikot: 3mm metalliset sukkapuikot

Ostin tämän langan viime kesänä Amerikanreissulta, joten mikäpä ohje sopisi lankaan paremmin kun paikallisten ah-niin-ihanien supervärikkäiden murojen mukaan nimetty yksilö? Langan vihreä tuo kyllä kieltämättä mieleen kyseiset murot... Lanka käyttäytyi nätisti eikä muodostanut minkäänlaista häiritsevää sahalaitakuviota missään kohdassa. Pitsimallikerta on ihanan yksinkertainen ja itse asiassa sukat käväisivät matkaneuleena Pariisissa ja pienien ohjekämmien (unohdin printata toisien mukana olleiden sukkien palmikkokaavion) takia nyt puikoilla on toisetkin sukat samalla ohjeella. Lankaa jäi järkyttävä määrä yli, liekö kerrankin liian täysi kerä?

Kiitokset synttärionnitteluista!

~Running around

2009-03-04T21:40:00.002+02:00

Anteeksi blogihiljaisuus. Neuleasiaa on luvassa perjantai-iltana, jolloin kokeet ovat ohi. Viime perjantaina oli ensimmäinen korotus eli matikka, josta ilokseni sain ysin vaikka olin kunnolla flunssassa. Tällä viikolla on fysiikka ja historia, joihin suhtaudun vaihtelevalla mielialalla, sillä kokeet on normiluokassa.

Stressi iskee, niin koulujuttujen kuin muunkin elämän taholla. Tänään on tosiaan se jännityksellä ja kauhulla odotettu päivä: täysi-ikäistyin. Ongelmana on lähinä se, että ainakin viisi pankkia yrittää kovasti saada minua ilmestymään toimistoihinsa ja muuta vastaavaa. Tuntuu, että kaikki muutokset ovat lähinä negatiivisia, tosin raha-asiani olen tähänkin asti hoitanut itse (lääkkeet ja käytännössä kaikki käyttämäni raha omasta työstä). No, josko lankakauppaan jossakin välissä ehtisi.

Matalaliitoa aika tavalla, suurimmaksi osaksi siksi, että psykologini sijaisuus paikkakuntani nuorisopolilla loppuu toukokuussa. Vakituinen työ hänellä on aivan toisessa kunnassa aikuisten parissa, mutta olen harvoja hänen potilaitaan, jolle yritetään saada mahdollisuus jatkaa hänen kanssaan. No, todennäköisyys byrokratisista syistä tähän on aika pieni, joten pahimmassa tapauksessa hoitoni jatkuu siten, että näen lääkäriä kerran parissa kuukaudessa. Odotan tulevaisuutta kauhulla.

Takaisin Suomessa!

2009-02-22T11:28:00.003+02:00

Vanhojentanssit meni upeasti! Kavereiden ja Otuksen kanssa oli mielettömän hauskaa niin tauoilla kuin itse tansseissakin ja risteily oli yksi elämäni hauskimmista kokemuksista. Paistaa se päivä joskus risukasaankin.

Pahoittelen kovasti blogihiljaisuutta, mutta viimeisen viikon vietin Pariisissa. Lankaa ei löytynyt, mutta muuta söpöyksiä kylläkin:

Neuleblogiasiaan palaillaan ensi viikolla, esittelyssä on hivenen silmukointia vielä toistaiseksi vaativat sukat.

Epäneuleasioita

2009-02-12T23:11:00.002+02:00

Kiirettä on pitänyt ja masennus on lujaa, mutta nyt tunnelin päässä näkyy jo hitusen valoa.

Huomenna vanhojentanssit, pitäkää peukkuja! Ilmoittelen neuleasioita ja tanssien sujumista lauantai-iltana, jolloin palaan risteilyltämme. Odotan tanssia aika kauhulla, sillä pari vuotta sitten revenneet nivelsiteet eivät ole vieläkään kunnossa ja muutenkaan ihmisten tuijotuksen kohteena oleminen puvussa joka ei ole koskaan ollut sitä mitä hain ei ole paniikkihäiriöiselle kauhean kivaa... No, onneksi parina on sentään Otus, joka kiltisti kuskasi tänäänkin kavereitani ja pelasti kenraaliharjoitukset, joissa olisin muuten varmaan juossut muuten ovesta ulos.

~Headaches and heartbreaks

2009-02-06T20:30:00.005+02:00

Rankkaa on. Lääkkeet ei pure ja kolmena iltana viikosta poissa kotoa koulun ja harrastusten takia 7-21... Vetää voimia. Koeviikkokin oli pettymys, alta tason vähintään numeron joka ikisessä aineessa. Tuntuu, että mikään ei nyt auta.

Lanka: Misti Alpaca Hand paint chunky 200g

Ohje: Irish Hiking Scarf

Puikot: 8mm muoviset suorat puikot

Joululahjaksi isä sai tämän yksivärisestä serkusta itselleen kaulahuivin, joten puikkojen vapauduttua pääsin neulomaan tämän hyvin värimaailmaltaan sävyiseni huivin. Edellinen huivi samalla mallilla on kovassa käytössä, joten päätin neuloa tämänkin samalla ohjeella, vaikka monivärinen lanka ja palmikot onkin vähän uhkarohkea yhdistelmä. No, hyvin ne toimii eikä kumpikaan hypi silmille. Lankakin käyttäytyi ihan siivosti ja palautti uskoani pätkävärjättyihin(= turhan usein pätkärääkättyihin) lankoihin. Lanka on edelleenkin ihanan pehmeää, mutta tiputteli karvoja neuloessa runsaasti. Jos jotakin ikävää pitää huivista sanoa, niin se olisi ehkä voinut olla pikkaisen pidempi eli suomeksi lankaa enemmän, sillä käytin molemmat kerät viimeiseen senttiin asti. No, ehkä täysalpakkainen ja paksu huivi voisi olla vähän turhankin lämmin, sillä vaikka ulkona olisi taatusti hyvä, niin bussissa ja kaupassa voisi aiheuttaa tukalan olon.

Olenko ainoa, jolla blogger lataa kuvia todella pitkään? En ole muuttanut kuvien kokoa, laatua tai tyyppiä, joten aavistustakaan missä saattaisi olla vika?

~Dancing in the street

2009-01-30T10:27:00.003+02:00

Koeviikko on vienyt jaksamisen loppuun, mutta onneksi on tänään vapaata (kiitos kovalla vaivalla väännetyn 60 arkkia käsin väännetyn kurssikansion takia) ja vietän päivän kouluttamalla Otukselle vanhoja.:D Ressukkaraukka ehti jopa kaksiin harjoituksiin kenraalien lisäksi, onhan se kaksi vuotta sitten tanssinut, mutta hyvin ne unohtuu ja muutama uusi tanssikin.

Ohje: Aquila Ullasta

Lanka: Merinosilk kaksinkerroin, hivenen vajaa 100g

Puikot: 4,5mm metallinen pyöröpuikko (pituus ehkä 80cm)

Mummini ihaili noin vuosi sitten neulomaani mustaa Aquilaa ja kesällä kävin ostamassa langat tähän huiviin, jota kaavailin joululahjaksi. Koulukiireistä johtuen en ehtinyt sitä ajoissa saamaan valmiiksi, mutta parempi kai myöhään kun ei milloinkaan? Ohje oli edelleenkin mahtava ja huivi on todella kaunis ja kevyt. Puikkokoko ja kaksinkertainen lanka sopivat todella hyvin yhteen käsialallani, sillä tarkoitus ei ollut saada aikaan lämmintä ja paksua kaulahuivia, vaan siro hienosteluhuivi. Tavoite onnistui ja onnistuin käyttämään melkein koko vyyhdin, joten huivista tuli todella suuri. Pingotus oli ongelma, sillä kaksinkerroin alustani ei riittänyt edes luovasti kahdelle puolelle pingottaen... Ylemmässä kuvassa keskellä näkyy vielä ruma taitos juuri tuosta kaksinkerroin pingottamisesta johtuen, mutta nyt huivi on paketissa ja taitos tasoitettu varovaisella silitysrautakäsittelyllä.

~I am tired of this

2009-01-27T13:53:00.003+02:00

Koeviikko. Väsymys ja laiskuus vaivaa. Keskittymiskyky nolla. En ole jaksanut tällä viikolla tehdä yhtään mitään, peruin psykologin ja pianotunnin kun en vaan jaksanut mennä. Niitä viikkoja, jolloin tahtoo vain vetää peiton korviin ja nukkua. Tyhmä masennus.

Ohje: Kissapipo omasta päästä

Lanka: Eskimo, kaksi kerää

Puikot: 7mm lyhyt pyöröpuikko

Sain vihdoin kuvattua tämän pipon, joka valmistui edellisen (jo hukatun..) kissapipon korvikkeeksi. Hirveästi en päähineitä käytä, mutta on sellainen aina hyvä olla olemassa. Lanka on ihanaa, pidän Eskimosta todella. Se oli myös pipoon tarpeeksi paksua ja on palvellut hyvin. Silmukkamäärien kanssa oli ensin ongelmia, sillä loin aluksi aivan liikaa silmukoita ja alareunasta tuli aika löysä, jonka tosin huomaa vain ilman päätä sisällä, joten ei se niin nuukaa. En ole ikinä huovuttanut Eskimoa, mutta täytyy joskus kokeilla. Aiemmin omistan samasta langasta pinkki-mustat lapaset, jotka ovat käsissä nätisti huovuttuneet, joten ei haittaa vaikka pipolle kävisi joskus samoin.

Aquila on neulottu, mutta täytyisi saada se pingotettua, josko tänään jaksaisi mennä ajotunnille ja sen jälkeen metsästää talon nuppineulat.. Toivossa on hyvä elää.

~Ever dream

2009-01-19T15:17:00.003+02:00

Armeijaleskeyteni päättyi neljään päivään, sillä Otus sai vapautuksen pääasiassa jalkojensa takia. Huomenna se *lisää tähän vapaavalintainen sana* ajaa Helsingistä tänne Turkuun toimiakseen vanhojentanssiparinani, joten fiilis on aika hämmentynyt ja iloinen.

Malli: Knittyn RPM

Lanka: Fabel vajaa 100g

Puikot: 3mm metalliset sukkapuikot

Näiden sukkien neulominen vei pitkään, vaikka malli on mahtava: istuu jalkaani tarpeeksi napakasti olematta kuitenkaan tiukka ja on juuri sopivasti aivoja vaativa esimerkiksi siihen, ettei tv:tä katsellessa nukahda pystyyn. Hitauden syynä taisi olla langan väri, vaikka Fabel lyhyine raitoineen mielestäni tähän malliin sopikin. Ehkä se johtuu pääasiassa mustaan, violettiin ja tummanpunaiseen painottuvasta vaatekokoelmastani, mutta tämä lanka on väriltään aika vaisu ja mitäänsanomaton. No, kyseessä on vain oma mielipiteeni vaatekaappini sisältöön varmasti pohjautuen, joten taidan katsella tottuuko silmä näihin vai saako äiti uudet sukat.

Neuleen aloitukseen liittyvä plääh on ohi: paransin itseni eilen aloittamalla sukat superluksuslangasta.:D Ainoa harmitus oli se, että vaikka neulominen oli ihanaa niin purkuun meni, pätkävärjätty lanka ei tykännyt pitsineuleesta ja omille käsilleni tuskallinen mallineule hukkui väreihin. No, malli meni jo puikoille toisesta langasta ja muutakin on suunnitteilla, joten kaikki on taas hyvin.

~Ei saa surettaa

2009-01-14T17:01:00.003+02:00

Ush, menossa päivä nro kolme ja tuskaa tekee. Itkenyt olen ties kuinka paljon, lähestyvä koeviikko ja kipeilyn aiheuttamat poissaolot eivät nimittäin ainakaan helpota oloa. No, elämä ei aina/(koskaan) ole kivaa.

Ohje: Ilun balleristit

Puikot: 3mm metalliset sukkapuikot

Lanka: aika tasan 50g keltaista Tovea plus vihreän jämät

En edelleenkään muistanut vähentää silmukoita ympärysmitasta, sillä vaikka ottamalla 1,5cm pois jalkaterän pituudesta saan omalla käsialallani ja pesukoneellamme sopivan pitkän lopputuloksen, niin tossut pyörivät jalassa. En uskalla laittaa pesuun enää uudestaan, koska silloin ne olisivat liian lyhyet. Näistä tuli kuitenkin hyvät, vaikka langanmenekinkin kanssa oli ongelmia: kahdesta kerästä jää hirveästi yli, joten ostin vain yhden. Vihreisiin se riitti, mutta ilmeisesti jotakin tein nyt eri tavalla, sillä reunukset tulivat vihreiksi. Koomisinta oli, että se loppui kesken: toisen kantapään takana on pätkä violettien tossujen jämistä.:D Varsinaista lankavaraston tyhjennystä siis, mutta pidän yhä ohjeesta ja mallista, vaikka tällä kertaa tähdet tuntuikin olevan väärässä asennossa mun kannalta.

Omaan oudon ongelman: keskeneräiset loppuvat ja jäljellä ovat vain täydelliset ikuisuustyöt. Niitä ei oikein huvita tehdä, joten kärvistelen täällä neulepulaa, sillä jotenkin työn aloittaminen on nyt aivan ylivoimaista. Silmukoiden luominen ei innosta, puikkojen etsimisestä nyt puhumattakaan. Valmiita töitä siis on, mutta kotiin tullessa on aina liian pimeää kuvata.

~Nukuttaja

2009-01-09T16:07:00.004+02:00

Kone on täällä taas, yhtä ehjänä kuin uusi. Kotona taas kipeilen. Maanantaina muutun armeijaleskeksi, hieman pelottaa kun olo on vuoristorataa. Koeviikko lähestyy.

Lanka: Malibun ja Samoksen jämiä

Koukku: 4mm

Ohje: Creepy cute crochet-kirjan grim reaper

Viikate: Fimoa

Veli ylipuhui minut ostamaan tämän kirjan matkalta kesällä, niinpä oli luonteva valinta tehdä hänelle siitä jotakin ensiksi. Kirja on täynnä kaikennäköisiä pikkuruisia hahmoja, mutta tämä niistä oli taatusti eniten teinipojan makuun. Tarkoituksena ei ollut ikävä lahja, niinpä tällä on kaikesta huolimatta noin ystävällinen ilme. Viikatteen tein pikapikaa koeviikolla, sillä vaikka kykenin virkkaamaan veljen läsnäollessa, niin askartelumassan uuniin laittaminen tuntuu aina kiinnostamaan joka ikistä ja hän olisi tunnistanut lahjansa. Virkkaaminen oli aika tuskaista, sillä pedanttina ihmisenä koen tuskaiseksi virkata spiraalina, sillä kerroksen aloituskohta muuttuu ja päälleni on katastrofi, jos kerroksella onkin 25 silmukkaa 24:n sijaan. Joo, pitäisi varmaankin ottaa asian korjaaminen tämän vuoden uuden vuoden lupaukseksi... Lahja on pidetty ja seisoo lahjotun tietokoneen vieressä.

Äh. Bulky lopi huopui, mutta kutittaa kuin synti. Täytyy joko toivoa huuhteluaineen tehoavan, tai sitten mulla on 300g herkkähipiäiselle (ja pikkuisen villa-allergiselle) ihmiselle liian karvaista ja kutittavaa lankaa edes tossuiksi neulottavaksi...

Tämä on niin mun tuuria!

2009-01-06T17:47:00.002+02:00

Arvatkaapa kuka tosiaan sai sen uuden ihanan upean kauan kaivatun Macbookin joululahjaksi. Toiminut kuin unelma ja sopii täydellisesti mun aivoille toiminnaltaan ja kaikki toimii. No, ilmeisesti sain levyasemaltani maanantaikappaleen: aluksi piti outoa meteliä jo asennuslevyjä syödessä, osan levyistä kuitenkin söi ihan kiltisti. Viimeinen niitti oli kuitenkin se, että tämä nieli eilen upouuden dvd:n ja sitkeästi kieltäytyy antamasta sitä ulos... Kaikki konstit on kokeiltu niin hyvällä kuin pahalla, mutta ulos sitä ei konetta tai dvd:tä rikkomatta saa. Blogihiljaisuus johtuu siis siitä, että rakas Omenani lähtee huoltoon saamaan uuden levyaseman. No, kyllä mä ne esseet ja aineet ehdin myöhemminkin kirjoittaa, mutta toivon korjauksen olevan lyhyt, sillä puolivalmiita koulutöitä on koneen muistissa enemmän kuin riittämiin...*ärrinmurrin*

Uudet langat ei jostakin syystä ole päässyt puikoille. Huominen koulun aloitus stressaa.

~Vapaus johtaa kansaa

2009-01-05T10:31:00.003+02:00

Kiirettä pitää. Keskiviikkona alkaa koulu. Kauhulla odotan.

Ohjeet: Peruslapaset kokoa mies ja ribbihuivi

Langat: Big softie 150g ja Novita Isoveli vajaa 100g

Puikot: 12mm ja 5mm sukkapuikot

Veljeni kaipaili joululahjaksi lapasia, sillä muunlaisia hanskoja hän ei suostu käteensä laittamaan ja edelliset olivat hukkuneet ties minne. Huivin lanka on nimeltään sellaista, ettei sitä pidä pahinta teini-ikäänsä elävälle pojalle mainita, mutta lanka oli ainut joka oli tarpeeksi pehmeää ja väriltään kelpaavaa.:D

Päädyin taas sukuloimaan, joten Helsingissä pysähtyessä piipahdin Menitassa. Sain tosin aikamoisen kammon, liike oli niin täynnä ettei paniikkihäiriöni meinannut moista sulattaa. Ehkä ensi kerralla kokeilen jotakin muuta? Bulky lopia on yhteensä 400g ja haaveilen tekeväni siitä läppärille kotelon, kunhan vain nättimäiset halkoni vapautuvat huivinalusta. Huopuuko kyseinen lanka, olen nimittäin laskenut kaiken sen varaan...:D Langanmenekin arvioimisessa olen surkea, joten siksi otin sitä noin paljon, Eskimosta tulee kissapipo ja ehkä lapasetkin, riippuen mihin 200g riittää. Fabelille on yksi kaveri ja jaksan yhä ihmetellä, miksi mukaani tarttui noin riemunkirjava sävy, kuolasin violetin Sisun perään.

~Sunsets and sundowns

2008-12-31T13:03:00.002+02:00

Monissa blogeissa on näin seuraavan vuoden alun tienoilla ollut katsauksia neulevuoteen. Itse päätin paneutua tähän vuoteen yleensäkin, sillä missään ei ole ylhäällä kuinka paljon mitäkin on tultu neulottua, josta päästääkin lupaukseen: ensi vuonna laitan ylös langankulutuksen, ostetut langat ja valmistuneet työt. Nopeasti ajateltuna lankavarastoni pääsisällöksi on tullut sukkalangat ja sukkia on tullut neulottua eniten, mutta ensi vuonna tavoitteena olisi saada valmiiksi enemmän paitoja.

Vuosi on ollut aika mustavalkoinen, sillä tummia hetkiä on ollut urakalla, mutta myös muutama vitivalkoinen. Paljoa välivaiheita ei ole mahtunut mukaan, mutta josko lääkitys ensi vuonna saataisi kohdalleen.

Koulusta olen ymmärtänyt löytäneeni upeita ihmisiä ja myös eräs lapsuudenystäväni on osoittautunut korvaamattomaksi olennoksi. Koulu on rankkaa, mutta uskaltauduttuani toimittamaan lääkärintodistuksen terveydenhoitajalle olen saanut tehdä kokeet yksin ja olen palannut omalle tasolleni (ei yhtään pettymystä vaan odotetut numerot), vaikka lukemisen määrä onkin pysynyt vakiona. Täytyy toivoa, että saan jatkossakin käyttää tätä järjestelyä, vaikka siitä syyllisyyttä tunnenkin. No, Otusta lainatakseni: "Mieti juoksurataa, ulkorata on paljon pidempi ja kyllä nekin saa siten aloittaa juoksemisen eri kohdasta kuin sisärataa juoksiessa, etkä sä pidä sitä epäreiluna".

Hyviä ihmisiä on löytynyt myös kauempaakin. Loman aikana olisi edessä esimerkiksi reissu Jyväskylään matkaamaan ystävää. Ihmissuhdepuolella muutoksia on myös tapahtunut, yläasteystävät on jääneet taakse, mutta hyvä niin, sillä jälkeenpäin on tajunnut, ettei se mitään ystävyyttä ollut. Seurustelusuhde kaatui omaan mahdottomuuteensa ja mielenterveysongelmiini, mutta nyt vierellä on jo puoli vuotta ollut Otus, joka on osoittautunut enemmän kuin unelmaksi.

Ensi vuodelle toivon lääkityksen onnistumista, neuleaikaa, hyviä hetkiä tärkeiden ihmisten parissa, jaksamista koulun kanssa ja ajokortin saamista.

~This is the best day ever

2008-12-28T11:19:00.005+02:00

Stressi pukkaa niskaan. Perinteisesti se loma ei olekaan niin pitkä jolta se aluksi vaikuttaa, vaan koulun alku ja erinäisten töiden palautus lähestyy jo uhkaavasti. Unettomuus on iskenyt päälle myöskin, eilenkin kieriskelin sängyssä ties kuinka moneen. Argh.

Ohje: Knitting Vintage socks-kirjasta

Lanka: Regia mini ringel color ~100g

Puikot: 3mm metalliset sukkapuikot

Alunperin ostin nämä kerät Menitasta omat sukat mielessä, mutta Otuksen joululahjoja pohtiessa tajusin, että täytyyhän sille saada sukat jostakin muustakin kuin Seiskaveikasta. Valitsin näihin suht yksinkertaisen mallin ja jännitin kovasti koon puolesta, sillä kultakalamuistisella minulla on ongelmia oliko kyseessä 41 vai 43.. Ohje oli ihana ja yksinkertainen, erityisesti kantapäästä pidän. Ja etukäteen kovasti pelätty "kudon hammastikuilla magakokoista sukkaa vielä ensi vuonnakin"-reaktio jäi tulematta, päin vastoin koeviikolla nämä olivat mahtavaa neulomista yksinkertaisen ohjeensa takia. Lopputulos näytti lahjan avaamishetkellä tykätyltä, joten kaikki hyvin siis.

-Poison

2008-12-25T19:32:00.003+02:00

Tadaa! Varoitan, kirjoitan ensimmäistä kertaa uudella rakkaalla MacBookillani, joten hieman ovat asiat vielä hukassa ja hiirettömään elämään on tottumista. (osaisiko joku kertoa, mistä tämän näppäimistöllä saa viestieni otsikoiden alussa esiintyvän kiehkuraviivan...?:D)

Nämä sukat olen neuloskellut Otukselleni tässä syksyn mittaan. Vihreät hän sai itse asiassa jo alkusyksystä valiteltuaan vilua, sillä arvelin armeijanvihreän olevan jouluna vähän turhan ikävä muistutus tammikuun puolivälissä laivastoon menevälle ihmiselle... Sukat osoittautuivat täydellisen kokoisiksi ja erittäin käytetyiksi, joten jouluna eräästä paketista kuoriutuikin nuo siniset ja vielä yksi muukin pari sukkia.

~Tulkoon joulu

2008-12-21T14:24:00.004+02:00

Kiirettä pitää. Lomaksi kirjoitettavana englannintekstejä yhteensä noin 2000 sanaa, itsenäisesti suoritettavissakin riittää tekemistä. Mutta fiilis on hyvä, psykologini otti Otuksen huolen minusta tosissaan ja saan ensi vuonna aikoja kaksi viikossa. Olen myös saanut kasan joululahjoja ja Otukselta perheineen, upeaa tajuta ihmisten oikeasti nähneen vaivaa.

Lanka: Misti alpaca chunky 200g
Puikot: 8mm muovihalot
Malli: Ainaoikein

Isä toivoi kesällä Kaliforniasta ostamistani langoista itselleen huivia. Huivin hän sai viime joulunakin, mutta päätin toteuttaa hänen toiveensa. Ainaoikein neulottu huivi toimi hyvänä taustaneulontana lukemisen kanssa, mutta tv-neuleena se olikin jo liian tylsä. No, lanka on niin paksua ja pehmeää että se taatusti lämmittää. Täytyy toivoa vaan ettei se käytössä karvaa yhtä paljon kuin neulottaessa.

Ohje: Perusribbiputki
Puikot: 3.5mm metalliset sukkapuikot
Lanka: Hit 100g

Jostakin ihmeen syystä löysin laatikostani kolme kerää neonpinkkiä muovilankaa, kaiken kukkuraksi kaksi niitä oli selvästi eri sävyä kuin kolmas. Päätin tehdä "parillisista" keristä säärystimet, 50g per säärystin sai aikaan mukavan pitkät säärystimet. Hyppivät ikävästi silmiin aiheuttaen pieniä migreenin oireita, mutta lämmittävät kyllä hyvin jalkoja nukkuessa muovisesta olemuksestaan huolimatta. Enää on ongelmana se, mitä teen sille viimeiselle yksilölle...

Muistatteko sen kerran, kun vannoin etten stressaa joululahjoista? Ja h*tto. Aquilasta tehty yksi mallikerta, pitsikaulahuivista ehkä puolet tehty, veljen lapasista toinen kohta valmis (ilman peukaloa) ja äidin shaali kokonaan aloittamatta. Kaikki omat ja kivat neuleet sivuun ja kuolettavan tylsää peruslapasta ja yksinkertaista kahden rivin pitsimallikertaa neulomaan. Aquila on sivussa koska sitä en taatusti ehdi neuloa ja yritän kaksi ensimmäistä saada valmiiksi. Ja äidin huivia ei voi aloittaa, koska Merinosilkit on kiinni mummon huivissa... *säntää neulomaan kuin hullu*

Meemi

2008-12-17T19:19:00.002+02:00

Vain neulonnasta kiinnostuneet, valitettavasti hukkareissu tällä kertaa. Palailen asiaan loppuviikosta.

Sain Liisa P:n blogista J- kirjaimen, joten tässä 10 sillä alkavaa asiaa minusta:
1. Jäätelö
Vaikka olenkin kaikkien vilukissojen äiti, niin silti rakastan jäätelöä myös tähän aikaan vuodesta. Tämän hetken addiktioina ovat Ben&Jerry's ja mysteerivalmistajan ihana keksijäätelö.

2. Juulia
Hyvän ystäväni nimi, mutta valikoitui mukaan siksi, että on toinen nimeni. Etunimeäni en netissä itsestäni käytä, omaan Suomessa harvinaisen (vain 18kpl ja vain kaksi oman syntymävuoteni jälkeen) nimen, joka myös tuottaa paljon vaivaa. Ihanaa omistaa sekä harvinainen etu- että sukunimi, yli kaiken vihaan esimerkiksi hammaslääkäriajan varaamista puhelimitse, saa olla tuhanteen kertaan tavuttamassa molempia nimiä. Lentoyhtiöt sitkeästi luulevat minua toisinaan mieheksi, vaikka kyseessä ei todellakaan miesten nimi ole myöskään siinä maassa, josta se on peräisin...

3. Järjestys
Paniikkihäiriö on tehnyt sen, että kaikki asiat on suunniteltava ennalta ja käytävä läpi sataan kertaan etukäteen. Omaan myös sangen vahvan tarpeen siihen, että asiat pysyvät muuttumattomina ja uusiin asioihin sopeutuminen ottaa aikansa. Mitä järkeä muuttaa sitä, joka toimii jo ennestään?

4. Jokela
Vaikka kyseinen paikkakunta tuokin monelle vain ikäviä muistoja, niin minulle se on myös yksi parhaista asioista maailmassa: hyppään pois Jokelassa Otukselle mennessäni. Otus taas on maailma, enemmänkin. Nämä puoli vuotta sen kanssa seurustelua ovat olleet elämäni parhaat. Ainut harmitus on se, että hän lähtee tammikuussa armeijaan. Joku voisi sanoa, että mitä se paljoa muuttaa kun nytkin on välimatkaa se reilu 160km, mutta kun on tottunut parikin kertaa viikossa näkemään ja joka päivä puhelimessa höpöttämään pari tuntia, niin ero on aika suuri.

5. Jaksaminen
Ikuinen ongelma. Masennus, ednos, paniikkihäiriö... Ongelmia riittää vaikka muille jakaa, ja ne tekevät jo muutenkin rankasta lukiosta entistä vaikeampaa. Lääkityksellä mennään, mutta se ei ole vuoden säätöjen jälkeen vieläkään kohdallaan, vaihto kaiketi edessä. Antipsykootit aiheuttaneet aneemian, jonka takia rauta-arvot huiteli suorastaan pelottavan matalalla... Ei ihme että väsytti. Joululoma menee kouluhommia tehdessä ja akkuja lataillessa.

6. Jäätee
Äärimmäisen harvoja niistä juomista, jotka menee alas ilman kevyt- etuliitettä (light ed, light kokis...) ja jostakin omituisesta syystä ainut juoma, mitä osaan Subwayssa juoda. Ja niille jotka tiedustelevat miten tuo Subway mun elämääni liittyy, niin kyseinen paikka sijaitsee korttelin päässä koululta ja on pelastanut monta pieleenmenneen kokeen jälkeistä hetkeä koeviikolla.:D

7. Japani
Pitkäaikainen kiinnostuksenkohteeni. Aikanaan opettelin kieltä jonkin verran ja siksi pystyin kesällä tilaamaan kasvisruokaa ja yleensä sitä sainkin. Noh, ilmeisesti lausuntani ei aina ollut niin onnistunutta, koska kerran eteeni tuotiin pikkuinen kalmari ja rapu... Japanissa eniten kiehtoo kieli ja kulttuuri, mutta olen onnistunut addiktoitumaan myös muutamaan bändiin, elokuviin, animeen ja mangaan.

8. Jalkapallo
Pitkäaikainen ja rakas harrastus, jonka jouduin yläasteen lopussa lopettamaan nilkan nivelsiteiden repeydyttyä täysin. Ironisinta tässä on, että tämä kävi SM-kisoissa, jotka jäivätkin viimeiseksi pelaamakseni peleiksi... Halu jatkaa on yhä kova, mutta vain arkena pärjään ilman nilkkatukea, pidemmille kävelymatkoille on jo kieputettava kasa sideharsoa eikä lenkkeilystä tule mitään ilman järeää tukea. Ikävimmässä tapauksessa jatkaminen tarkoittaisi mun tapauksessa sitä, että kunnon potkun nilkkaan jälkeen tämä tyttö ei enää kävelisi, joka kuitenkin on pelaamista korkeammalla arvoasteikolla.

9. Jenkki
Karkista en pahemmin välitä, mutta tunnen oloni orvoksi lähtiessäni johonkin ilman purkkaa.

10. Joet ja järvet
Saattaa kuulostaa kliseiseltä, mutta joet ja järvet (ja meret ja lammikot ja ojat ja...) ovat rakkaita. Rauhoittavimpia asioita ikinä on istua kesäyönä järven rannalla. Toisaalta jäällä on hauska kävellä talvellakin.

No niin, oman kirjaimen saa pyytämällä ja pahoittelen sitä, että eksyin aika monessa kohtaa asiasta...:D

~Unelmia ja toimistohommia

2008-12-14T17:53:00.002+02:00

Koeviikko oli osaltani menestys, kokeiden tekeminen rauhassa todella auttoi! Kaikesta muusta ysi, mutta fysiikasta 10.^^ Auttoi myöskin kuulla psykologian korottuminen kymppiin, mutta erityisen iloinen olen saatuani uskonnon parityöstämme täydet pisteet! Paniikkihäiriöiselle ja suorituspaineiselle ihmiselle aivan upea suoritus. (ignoratkaa omakehu, mä yritän kerrankin suhtautua itseeni edes hitusen positiivisesti:D)

Lauantaina olin kaupungilla metsästämässä itselleni joululahjaa (aiheesta jouluaattona, mutta odottavan aika on todella pitkä!) ja samalla poikkesin joulupukin asioissa myöskin Käsityö-Elisassa. Alunperin suunnittelin tekeväni veljen kaulaliinan kaksinkertaisesta Sandnesin Alpakka- langasta, mutta en onnistunut löytämään sitä mustana. Ja musta nyt on suurinta hevimieskauttaan elävälle yläastettaan lopettelevalle veljelleni ainut vaihtoehto. Sidarin Big softie meni pehmeydellään täydellisesti vaadittuun kategoriaan, mutta langan nimeä ei kannata kyllä kyseiselle pojalle mainita, ego voisi kärsiä.:D Ihananvihreä Step lähti mukaan palkintona koeviikosta ja sillekin on jo suunnitelmat.*köh*

~The virus of life

2008-12-08T14:43:00.004+02:00

Pahoitteluni blogihiljaisuudesta. Jos viimeksi oli harmaata, niin nyt on pikimustaa. Tyttöä väsyttää ja kunnolla. Koeviikko ohi, mutta vanhojentanssipari puuttuu yhä. Olisihan sellainen monessakin paikassa mutta yli 100km säteellä, eikä laivastomiehien arvonnassa mulla käynyt onni. Mieletön stressi. Ja ensimmäinen ajotunti viikon päästä. Ja tämä viikonloppu kuumeessa kotona. Masennus syö mut.

Jaksossa on taas normaaleja 8-14- päiviä, kuitenkin mausteena pari päivää neljään kiitos superpaniikkia aiheuttavien vanhojentanssien. No, matikkaa ja fysiikkaa on lempiopettajani kanssa, eikä se edellisen jakson fysiikankurssista tullut 10 muuta kuin lisää opiskelumotivaatiota.:D Yhteiskuntaoppi ja historia ovat olleet mulle aina myöskin melko vahvoja aineita vaikka en niiden varaan tulevaisuutta rakennakaan, joten niistäkin tulossa hieman stressiä. Englannissa käsitellään erilaisia taiteen lajeja, mikä on tietysti kivaa, mutta kun yhteensä 2000 sanaa kotona kirjoitettavaa. Menee aika lailla joululomatöiksi... Uskonnon kirkkohistoria on kaikkea muuta kuin suosikkiaineitani, mutta kurssin koe korvataan kurssikansiolla, joten en valita.

Joululahjat stressaa. Neulonut olen käteni kipeäksi, mutta piristävät työt on niitä ei-joululahjoja. Kahden rivin pitsineuleinen piiiiitkä suorakaiteen muotoinen huivi ei ole kauhean mielenkiintoista neulottavaa...

~Chaotic beauty

2008-11-30T14:02:00.003+02:00

Kiirettä pitää. Tässä jaksossa on tosiaan vanhojentanssiharjoitukset, joita parisotkujen takia odotan todella innolla...-.- Jännitysmomenttina on myös se, miten rakas nivelsidevammainen nilkkani kestää. Lääkitys on nyt noussut taas, kärsin tästä pimeydestä ja stressistä aika lujaa. Ehkä joskus on vielä paremmin?

Ohje: Knittyn Monkey
Puikot: 3mm metalliset sukkapuikot
Lanka: Wildfoote luxury sock yarn, n. 70g

Mikä siinä on, että sukkien neulominen on niin mahtavaa? Lanka tosin osoittautui pätkärääkkäyksensä takia aika ongelmalliseksi, sillä voimakkaiden ja tummien värien (liila, punainen, vihreä ja sininen) sekoitus hyppi aika hyvin silmille. Jokin rauhallisempi väriyhdistelmä olisi ollut parempi, mutta nappasin nämä kesällä mukaan Kaliforniasta perusteella "pelastetaan söpö sukkalanka alekorista". No, kerällä se oli sievempää, mutta aiheutti todellisuudessa aika pahan kasautumisen. Kuva näyttää värit aika huonosti (talvi prkl!), mutta läikkiintymistä on ribissä sekä kuvioista joka toinen on liila-sininen ja joka toinen taas yhdistelmää punainen-vihreä. Monkey-sukissa värit kuitenkin käyttäytyivät nätimmin kuin muissa, kokeilin ainakin neljää mallia ennen tätä. Sukat ovat kuitenkin ihanat jalassa ja lanka oli muutenkin ihanaa, joten jos tätä joskus vielä kävelee eteen, niin ostoskoriin ne päätyvät vähän inhimillisemmissä väreissä.

Pienempi veljistä tarvitsee pikkuruisia lankakeriä kouluun, joten jämälankavarastoni ovat harvenneet mukavasti. Eipä ole enää niistä niin suurta syyllisyyttä, mutta tämän hetken ongelmana on joululahjat. Vaikka vannoin, etten ota niistä mitään stressiä ja "tulossa on jättimäinen kolmiohuivi"-lahjakortit kelpaavat kyllä, niin todellisuudessa pakkomielle saada ne valmiiksi on kova. Tosiasiassa vaan kahden ison kolmiohuivin aloittaminen tökkii, puikoilla on vain pitsihuivi, joka on oikea käytännöllisyyden huippu superhelpolla (ja tylsällä) ohjeellaan sekä kahdella mukana pyörivällä Merinosilk-kerällä. Unohtaa ei myöskään sovi sitä, että neulon kyseistä huivia puupuikoilla, joista lähtee tikkuja käteen... Motivaatio joululahjajuttujen loppuun saattamiseen on siis valtaisa.

~Kuutio

2008-11-25T11:09:00.004+02:00

Meni mielenkiintoisesti Otuksen näkeminen... Joku ruokamyrkytyksensukuinen eliö ilmeisesti kotona pikaisesti syömästäni valmissalaatista. Hienoa mennä leffaan ja kävellä ulos siinä kunnossa, että hyvä kun pysyy pystyssä. No, poikaressu heitti miut kotiin, ehdittiin me jopa nelisen tuntia nähdä ja yhteensä sillä matkoihin meni saman verran. Paremmalla onnella uusi yritys huomenna.:D

Koeviikon takia neuloutunut on paljonkin, mutta kameran akun loppuminen takasi sen, että ehdin ottaa kuvat vain "tylsistä" jutuista. Tämä kasa on todellisuudessa säärystimet Karuselli-langan jämistä, jotka yrittivät aikanaan olla hihatin onnistumatta siinä. Kädenteistä tuli liian tiukat ja kyrsiinnyin vaatekappaleeseen niin, että se meni sekunnissa langoiksi. Ja kyllä on kaduttanut, sillä huoneeni on talvisin kuin pakastin ja hihatin lämmittäisi edes vähän. No, on säärystimetkin auttaneet.

Juu, toisetkin säärystimet on valmistuneet, tämän hetken tilanne on itse asiassa yhteensä kolmet viikon sisään. En tosiaankaan halua nähdä enää yhtään ribbiputkea pitkään aikaan!:D Lankavarastoani tutkiessa löysin Novita-laatikosta epämääräisen kasan Seiskaveikkaa sisältäviä minikeriä, jotka ei yksinään olisi riittänyt yhtään mihinkään. Päätinkin tarvitsevani villapitoisemmat säärystimet ja näitä on tullut neulottua nettisurffailun ja kokeisiin lukemisen lomassa. Väreissä ei ole mitään logiikkaa, ne menivät aivan senhetkisten mielenkiintojen mukaan, tosin lankojen ollessa purkulankaa raitoja tuli myös siksi, että langat olivat epämääräisinä pätkinä. No, eivät ne hirmu kauniit ole, mutta todellisuudessa yhtä pitkät ja lämpimät.

Mielenkiintoisempia töitä on hyppinyt puikoilta, kuten esimerkiksi sukat ja kaulahuivi. Eilen tuli pikapikaa fimoiltua muutama joululahjajuttu muun perheen ollessa poissa, mutta niistä myöhemmin.

~Black Cherry

2008-11-20T10:58:00.004+02:00

Uskonnon ryhmäkoe meni jopa siedettävästi. Tänään on koeviikkoni ainut vapaapäivä, jonka vietin verikokeissa ja sydänfilmissä terveyskeskuksessa, oli hehkeä olo kuudelta noustessa...:D Lääkkeilläni kuulemma kun saattaa olla pikkuisia haittavaikutuksia tämänikäiselle niin päädyin tosiaan sinne tökittäväksi. No, aikaista herätystä korvaa hyvin se, että huomisen kokeen jälkeen Otus tulee.<3

Ryhmäkoe oli paniikkihäiriön takia aika vaikea juttu minulle, joten lupasin itselleni hakea tämän koeviikon piristykset sen jälkeen. Kevyestihän kävelee toiselta puolelta keskustaa Käsityö-Elisaan kipeällä nilkalla, matkalla kaduin jo suunnitelmaani suuresti. Lankabaari kun olisi ollut matkan varrella, mutta ostospaikan valintaan vaikutti enemmän valikoima ja myyjien yleinen mukavuusaste, ihmisrajoitteiselle jo kauppaan yksin lähteminenkin oli saavutus. No, perille päästyäni nilkkakipu unohtui. Noron sukkalanka oli taas kallista, mutta se käy niin hyvin korvaukseksi itselleni ryhmäkokeesta ja maanantain hammaslääkärikidutuksesta. Jostakin syystä harmaa miellyttää nyt silmää kovasti, joten siksi lähti mukaan tuo sukkalanka. Alarivin kerät (kyllä, punaista on kaksi kuvassa näkyvän kerän lisäksi vielä) olivat halvennuksessa, vihreä on ihanaa villa-alpakka-angorasekoitetta ja punainen villan ja muovin sekoitus. Ensimmäisestä tulee varmaankin pipo, toisesta kaulahuivi.

Tämä tyttö lähtee nyt keittämään teetä, tuijottamaan ikkunasta upeaa ensilunta ja lukemaan kokeisiin.

~Minä olen

2008-11-16T12:34:00.002+02:00

Koeviikko lähestyy. Kaikki kokeet teen omissa oloissani paitsi sen surullisenkuuluisan uskonnon ryhmäkokeen. Huomenna onkin parini kanssa uskonnonprojektimme esittely, kaikki sormet ja varpaat pystyyn.

Puikot: 6mm
Lanka: Novita Isoveli
Ohje: Novita x vuodelta y

Tämä paita on valmistunut kasiluokalla, jolloin sairaslomailin kaksi viikkoa leikkauksen takia. Jotakin oli tehtävä ja paita vaikutti tarpeeksi mielenkiintoiselta projektilta. Ongelmaksi kuitenkin osoittui se, että ribbineule on mielettömän tylsää. Varsinkin hihat ja selkäkappale olivat erittäin puuduttavat neuloa, etukappaleessa sentään on muutama palmikonkierto. Valmistuttuaan työ hautautui tavarakasan alle, sillä siinä on pari ongelmaa. Kaula-aukon koen olevan hivenen pieni ja paksusta kutittavasta langasta tehtyä villapaitaa en vilukissaisuudestani huolimatta koe hirveän käytännölliseksi. Koko on muuten hyvä, mutta takakappaleen yläreuna tuotti ongelmia. Jotenkin se kinnaa aina, eilen purin yläreunan ja päättelin reunan äärimmäisen löysästi, mutta ongelma on olemassa edelleen. Ei se ollut kuin viides kerta kun eri metodein olen yrittänyt pelastaa paidan... Täytyy laittaa mietintään että pitääkö sen näin vaiko olisiko armollisinta laittaa paitaparka takaisin langoiksi.

Cern

2008-11-08T12:24:00.005+02:00

Täällä taas! Matka oli mahtava, tosin hostelli oli sanalla sanoen karmea. No, onneksi kaunis kaupunki ja (suurimmaksi osaksi) mielenkiintoiset puhujat pelastivat paljon. Ja shoppailtua tuli, ostin loppuvuoden vaatteet ja korut. Laukku painoi vaan sen 30kg ja sitä pakattiin pari tuntia jotta kaikki mahtui...

Jos jotakin hyvää hostellistamme on sanottava, niin kyseessä on kyllä maisemat. Huoneesta päänsä ikkunasta ulos tunkemalla näki järven, mutta kävellen sinne oli suurin piirtein sata metriä. Niinpä useasti ystävämme kanssa menimme aamulla sinne katselemaan.

Ylempi kuva yrittää havainnollistaa Cerniä yleensä ja alempi yhtä ikimuistoisimmista luennoistamme. Kokeelliset fyysikot osasivat puhua mielenkiintoisesti ja käyttää käytännönläheisiä esimerkkejä, mutta erään teoreettisen fyysikon kanssa pääsimme ihastelemaan tätä "kaunista" kaavaa...

Ja lopuksi Geneven pakkonähtävyys, eli 140m korkea vesipatsas. Ihan kiva, muttei kyllä noin harmaana päivänä tehnyt mieli mennä yhtään lähemmäs.

Ensi kerralla taas neuleasiaa.

~Hiekka

2008-11-01T13:27:00.004+02:00

Kunnon kuumeessa taas. Kiirettä on pitänyt, pahimmillaan aamuseitsemästä iltayhdeksään poissa kotoa. No, huomenna näihin aikoihin olen jo bussissa matkalla lentokentälle, Cerniin lähdemme. Takaisin tulen ensi viikon perjantaina, joten se selittää tulevan blogihiljaisuuden.

Ohje: Paraphernalia
Lanka: Noro Kureyon- sukkalanka, vajaa kerä
Puikot: 3mm metalliset sukkapuikot

Rakastuin lankaan ja ohjeeseen aivan täysin. Lanka on ihanan pehmeää ja kauniin väristä, pienenä miinuksena sen katkeilevuus tiukalla käsialallani, kummassakin sukassa oli ~30 langanpäätä... Täytyy ensi kerralla muistaa olla pikkuisen varovaisempi varsinkin langan ohuissa kohdissa. Palmikot menivät nätisti ja ohje oli ihanan selkeä. Sukat neuloutuivat kuin itsestään. Jos jotakin negatiivista pitää sanoa langasta, niin kerässä oli solmu juuri ennen ensimmäisen sukan kärkikavennuksia. Huonona langanmenekin arvioijana ei uskaltanut keriä vaan neuloin solmun jälkeen tulleella liilalla, näin jälkeenpäin sanottuna olisi kyllä löytynyt vielä tuota vihreää jämänöttösestäkin. Taatusti neulon lisää sukkia tällä ohjeella! Näyttävä mutta ei lainkaan vaikea tai pitkästyttävä.

Loppuun vielä kuva yhdestä viime viikkoja piristäneestä asiasta, eli Otukseni lahjoittamasta siilistä. Kyseistä eliötä lahjoin villasukilla, jotka kuitenkin eräistä syistä esittelen myöhemmin. Siili sai pikkunöttösestä itselleen huivin.

~Your eyes are open but you can't see

2008-10-25T10:41:00.003+03:00

Flunssassa taas. Vapaaehtoista nelostani kävin uusimassa eilen, muuten ihan kiva mutta koe oli syvästi inhoamassani suurluokassa (kellari, miljoona ihmistä ja pienikin rasahdus kuuluu) ja olin aika paniikissa. Lukemista vaikeutti myös se, että edelliset päivät vietin terveyskeskuksen päivystyksessä ja hammaslääkäriasemilla istuessa. Voitte vain kuvitella kuinka tuskainen on, kun hampaan hermo näkyy ja paikka on halki... Nimimerkillä viimeinen käyntini kunnallisessa hammashuollossa.

Ohje: Perussukka koossa lapsi
Puikot: 3.75mm bambuiset sukkapuikot
Lanka: Seiskaveikka raidan jämiä

Valitettavasti kuvattuna on vaan näitä tylsiä valmistuneita. Pää tarvitsee taustaneulontaa, koulujutut vievät niin paljon aikaa että täytyy tyytyä näihin aivottomuuksiin. Päättelykeiju ei asu kanssani samassa asunnossa, kärsivällisyydestä puhumattakaan. Alan epäillä, että joululahjajuttuja en tule saamaan valmiiksi, vaan annan jonkinlaiset lahjakortit huiveista. Ikävä tosiasia on se, etten nyt ala stressaamaan kolmesta ohuesta langasta neulottavasta huivista kaiken muun päälle. Itsekästäkö?

~Kolmiolääke

2008-10-19T15:25:00.002+03:00

Loma on mennyt vähän päin jotakin, ahkera lukiolainen sairastaa lomallaan. Kaikenlaisia käytännön asioita olen myöskin hoitanut, kuten hankkinut uuden työpöydän entisen tilalla, se ikävä yksilö päätti melkeinpä hajota. Numerotkin tulivat, mutta ne saattavat vielä heittelehtiä suuntaan tai toiseen, niistä siis myöhemmin.

Käsityö-Elisa oli sopivasti kirjaston lähellä ja joka paikkaan sinkoiltuani koin tarvitsevani vähän piristystä. Jostakin syystä keltainen Tove alkoi huudella haluavansa tossuiksi. Väri on minulta aika epätavallinen valinta, mutta onhan lankakerien huuteluihin muistettava vastata? Noron sukkalankaa oli pakko saada lisää, ihastuin niin paljon ensimmäiseen kerään. Todellista lohtulankaa, niinpä ensi torstaina ensimmäisen juurihoitokerran jälkeen taidan myöskin käväistä hakemassa itselleni pienen lohdukkeen/palkinnon... Regian raitaversio huusi myös itsensä mukaan, raitasukka-addiktion omaavalta ihmiseltä ei mikään yllättävä veto. Steppiä oli alunperin kädessäni viininpunainen kerä, mutta myyjätär muisti minun aiemmin hamstranneen pitkälti violettia ja kysyi, haluaisinko sittenkin ehkä heille juuri saapunutta tummanliilaa. Punainen katosi takaisin hyllyyn aika äkkiä ja astelin kaupasta taas hymy korvissa. Ihana kauppa!

Otustani lahjoin eilen pienellä neulotulla yllätyksellä, siitä lisää ensi kerralla.

~Immortal

2008-10-15T16:34:00.006+03:00

Kiitos kommenttia jättäneille, piristi kovasti! Lääkitys on vahva edelleen, mutta kaverit jaksavat onneksi ymmärtää ajoittaisen omituisuuteni auttaen ja kannustaen. Parhaana tukena on kuitenkin ollut Otus, joka raukkaparka neljän tunnin yöunen jälkeen (yötyö...) jaksaa tulla hakemaan minut Helsingin rautatieasemalta koska pelkään sitä väenpaljoutta kuollakseni ja tekee sen vielä kahvikuppi kädessä. Se hyvä puoli rankkojen asioiden kokemisessa on, että pienetkin asiat ovat todella merkityksellisiä.

Ohje: Favourite socks- kirjan
Puikot: 3mm sukkapuikot
Lanka: Fortissima socka mit bambou, lähes koko kerä

Todellinen pahanmielenlanka. Kerällä vaikutti raidalliselta, mutta osoittautuikin pätkärääkätyksi. Lanka yritti olla Undulating rib- sukat, mutta metsään meni. Ainakin kahden välivaiheen kautta päädyin tähän malliin, koska näissä varsi lätäköityi vähiten. Kokokin on kysymysmerkki, tavoitteena oli 43, muttei pienintäkään arviota lopputuloksesta, pitkien varsien takia langan loppuminen aiheutti kärkikavennusten aloittamisen ehkä vähän turhankin aikaisin. Kehtaako nämä antaa joululahjaksi, vaiko teenkö uudet? Kaipaan puolueettoman arvion siitä, kuinka kammottava tuotos on kyseessä, itse vähän mielialasta riippuen joko siedän tai vihaan sukkia.

~I won't let this build up inside of me

2008-10-10T17:43:00.003+03:00

Raskasta on. Koeviikon alisuoriuduin, mutta opettajien ihmeteltyä epäonnistumisia (mm. vektorien harjotuskokeesta kymppi, oikeasta 7) he huomasivat, että numeroillani on tapana tippua kokeissa, joissa on paljon paniikkihäiriöiselle rasittavia tekijöitä, eli jopa 50 oppilasta samassa luokassa ja meteliä. Korotuskokeissa rauhallisissa merkeissä nämä kaikki numerot ovat vähemmällä panostuksella hypänneet kymppiin, joten älyssä ei ole vikaa. Lääkäritätini avulla saan todistuksen paniikkihäiriöstä ja pääsen tekemään kokeet muihin tiloihin, opettajat ovat myös hyvin tulleet vastaan keskustelujen avulla. Toisaalta inhottaa hankkia "erivapauksia", mutta onko taas oikein joutua käyttämään energiaansa kokeissa kyynelien pyyhkimiseen ja vapinan hillintään? Nappailen nyt illan kahden tabletin lisäksi rauhoittavia myös tarpeen mukaan, sillä lääkkeiden nostosta ei ole ollut vielä muuten apua.

Tämän kirjakasan lisäksi tässä jaksossa on mukana myös autokoulukirja sekä yhteiskuntaoppi, unohtamatta tietenkin Sibeliuksen tuotantoon tutustumista ja Cerniin liittyvää toimintaa. Jakso on aika vaikea, koska 90% uskonnon (etiikan) numerosta määräytyy ryhmäkokeen ja ryhmätyön perusteella. Myös englanti ja ruotsi vaativat sitä suunsa avaamista, joten paniikitta on vaikea selvitä. Matikassa tällä erää tilastoja ja todennäköisyyksiä, kirjassa ei ole mitään uutta yläasteen kursseihin verrattuna. Pientä turhautumista niillä kursseilla siis, kun kaikki vanhan kertausta. Fysiikka suosikkiopettajan johdolla pelastaa muuten melko ikävän jakson.

Ohje: Omasta päästä
Puikot: 4,5mm sukkapuikot
Lanka: Tummansinisen Isoveljen jämiä

Tarvitsin taas lisää vaatekaappini sisältöön sopivia koulukämmekkäitä, joten viime syksynä tekemieni säärystimien jämät pääsivät parempaan käyttöön. Ohje on täysin peruskämmekäs päästä vedetyin silmukkamäärin, jotka sattumalta osuivat aika hyvin kohdalleen. Kierretty joustin näyttää kivalle ja jopa peukalokiilansukuiset sovelluksenikin ovat suht normaalin näköiset. Tarpeelliset ja onnistuneet kämmekkäät siis.

Neulomista kyllä tapahtuu, mutta lankojen päättely kestää. Ohuet miesten sukat odottaa silmukoimisintoa. Tähtitaivas-huivin pätkänäkin jo ollut lanka kokeili toistakin huivimallia, mutta yhtä huonolla menestyksellä. Jotenkin vaan ei onnistanut, joten uusi malli on etsinnässä. Piristysneulonnassa on Noron sukkalangasta palmikkosukat, joiden neulominen on äärimmäisen ihanaa.

~I won't forget

2008-10-04T15:26:00.003+03:00

Koeviikko ohi. Uusi jakso on tylsempi, mutta Cernin reissu piristää sitä sopivasti. Cern, koulu, harrastukset ja ajokoulu tekevät kuitenkin sen, että marraskuun alkuun asti kiidän joka suuntaan ehtimättä paljoakaan istua kotona.

Koeviikolla tuli harrastettua neulontaa stressinpoistoja ja aivojen tyhjennykseen. Pinkkimusta tilkku valmistui Sisujen jämistä ja vihreäsävyiset kaksinkertaisesta Fabelista. Tilkkuja on yhteensä jo iso muovikassillinen, mutta yhdestäkään ei ole langanpäitä päätelty. Myös yhdistäminen on tekemättä, tilkkupeittoprojekti taitaa siis muodostua ikuisuusprojektiksi.

~Shine

2008-09-30T17:05:00.005+03:00

Ohje: Knittyn Spring forward
Lanka: Trekking pro natura, vajaa kerä
Puikot: 3mm

Kiva sukkamalli kyllä ja lankakin käyttäytyikauniisti. Riemukseni kyseessä ei ollutkaan pätkärääkätty lanka, vaan se muodostikin suht sieviä raitoja. En erityisemmin jaksanut alkaa niitä kuitenkaan kohdistelemaan, mutta ne osuivat tasan samalla tavalla.:D Ohje oli mukava ja selkeä, tosin hivenen tylsä. Lanka ja malli osoittautui huonoksi yhdistelmäksi, sillä vaikka normaalisti neulon supertiukan käsialani takia ohuita sukkalankoja kolmosilla, niin tässä lanka oli jotenkin niin joustamatonta ja omituisen tuntuista, että käsiala oli aika epänormaalia. Myöskin varressa on aika paljon silmukoita kapealle jalalle, joten valumista on havaittavissa melkeinpä ärsyttävänkin paljon. Lanka on kyllä kaunista, mutta ehkä hivenen turhan liukasta ja vaatisi siksi pienemmät puikot. No, seuraavasta kerästä Monkeyt..

Koeviikko tappaa aikaa, mutta neuloskeltua on tullut kaikkea pientä, kuten minisukkia ja säärystimet.

~While your lips are still red

2008-09-28T15:29:00.003+03:00

Vaikeaa on, koeviikko stressaa ja lääkitys ei vieläkään ole kohdallaan, aika moista vuoristorataa niin hyvässä kuin pahassa. Onneksi kahviseuraa on löytynyt niin ystävistä kuin Otuksestanikin.<3

Puikot: 7mm
Lanka: Poof, kolme kerää
Malli: Perus ainaoikein

Jostakin kumman syystä pikkuveljellä oli suuri visio tämän langan kuvaamiseen, hänen oli pakko pukea se Totorolle ja itselaukaisimen avulla mennä kuvaan ilveilemään.:D Lanka tosiaan ei ole lainkaan minua, mutta epävillaisuutensa takia sopii hyvin sisäkaulahuiviksi. Kotona alkaa olla niin vilu, että kaulahuivi ja kämmekkäät alkaa olla aika must.

~Again

2008-09-24T18:39:00.003+03:00

Miksi taas? Kovin on huono olo ja ahdistus. Miettinyt paljonkin sitä, että mitä ihmettä mä nuorisopsykiatrisella polilla ravaan, kun on ihmisiä jotka ilmeisen paljon hoitoa kaipaisivat. Syyllinen olo, kun itse on hoidossa, mutta moni muu nuori ei. Turunkin lukiot ilmoittivat tänä vuonna ylpeinä opinto-oppaissaan, että ne saavat yhden yhteisen koulupsykologin! Okei, on se parempi kuin nolla, mutta on se aikamoinen ihmenainen/mies jos meinaa saada puolituntisiaan tarpeeksi kaikille Turun kymmenkunnan lukion tarvitseville. Raivostuttaa kun asioille on ratkaisuja, mutta kukaan ei tunnu viitsivän tehdä mitään minkään eteen.

Ohje: Ullan Ursus-kämmekkäät
Lanka: Noro Kureyon, lähes koko kerä
Puikot: 6mm metalliset sukkapuikot

Koeviikko ja viikon päästä alkava uusi jakso aiheuttaa kaaosta, pöydällä suloisessa sekamelskassa kokeisiin luettavat sekä uudet kirjat, kasa vihkoja, kyniä, laskimia... Tavaramäärä on loputon, niinpä kuva on tällä kertaa hivenen sotkuinen. Stressinpoistona tässä jaksossa on valmistunut neljä kappaletta näitä kämmekkäitä. Palmikkokuvio on edelleen kaunis, värit ovat ihanat ja ohje tarpeeksi yksinkertainen neulottavaksi lukiessa. Nyt riittää kotikämmekkäitä vähäksi aikaa.

~Sugar

2008-09-19T18:58:00.003+03:00

Syksyfiilis. Aamuisin mieletön väsymys ja ulkona pimeää. Ihaninta on kuitenkin jatkuva palelu, koeviikkoneulonnaksi otankin säärystimiä, sillä niiden puutetta olen manannut monena hetkenä. Stressi onkin koerupeaman takia aika kova, varsinkin kun jostakin pitäisi taikoa vanhojentanssipuku, tai ainakin jonkinlainen visio siihen... Tekeminen joko itse tai ennen ompelijana toimineella sukulaisella onnistuisi, mutta kun en edes tiedä väriä sen tarkemmista jutuista puhumattakaan.

Yhtenä päivänä masensi ja itketti, koin parhaaksi ideaksi napata puikot käteen ja tehdä jotakin tarpeellista ja yksinkertaista. Seiskaveikka raidasta jäi sukkien jäljiltä typerän minimaalinen jämänöttönen, jonka sain tähän suurimmaksi osaksi tuhottua. Kyseessä on siis kännykkäpussukka, joka on hyödyksi edellisen hukuttua johonkin. Ongelmana on vaan se, että puhelimeni päätyi huoltoon sen sanottua sopimuksen täysin irti (olihan sillä jo ikää puoli vuotta!) ja se palailee takaisin kuukauden päästä, väliaikainen korvike ei tuohon pussukkaan hirveän nätisti mahdu, leveyttä on enemmän kuin omassani.

Perus syksyfiilis käsitöidenkin saralla: mitään ei valmistu, mitään en osaa, mikään ei kelpaa itselle, "tylsiä töitä", "liian yksinkertaista", "miksi mä edes yritän, kun en kuitenkaan onnistu?".

~Autumn forever

2008-09-16T15:08:00.002+03:00

Tämä viikko on oikea lääkäriviikko: maanantaina hammaslääkäri, tiistaina koululääkäri ajokorttitodistusta varten, keskiviikkona psykologi ja torstaina taas hammaslääkäri. Kolmas vierailu kunnalliseen hammashoitoon viikon sisään...

Maanantaina olin hieman piristystä vailla. Kouluun en hammaslääkärin takia ehtinyt, mutta oli aika laiha lohtu: hammaslääkäri sanoi paikkaavansa pienen reiän vammahampaassani (kiille puuttuu kokonaan), puoli tuntia tökittyään totesi, että tämä sun hammashan on kyllä ihan ontto... Oli ehkä elämäni kivuliain kokemus puudutuksesta huolimatta ja sain kaiken kukkuraksi oikein upean paniikkikohtauksenkin. Lopputulos oli se, että menee joko juurihoitoon tai sitten poistettavaksi. Hyvää viikon alkua..-.-

Käsityö-Elisaan suuntasin kun hypin kirjastoon ennen ajokoulua suunnitelmissani löytää Noron sukkalankaa. Tuohon väriin päädyin, sillä se miellytti eniten silmää. Hinta oli kyllä aika suolainen, mutta hyväksyttäköön se hammaskatastrofin takia. Heräteostos oli nuo omasta mielestäni tosi suloiset sukkalangat. Myyjä oli ihana, pelasti surkeasti menneen ja paniikkihäiriöntäyteisen päiväni.

~Little deaths

2008-09-12T18:13:00.003+03:00

Rankkaa. Itsellä pahin masennuskausi ikinä, sekä psykoosi- että masennuslääke nostettiin tuplaan sen seurauksena. Toivottavasti apu tulee ja äkkiä, koeviikko puolentoista viikon päästä. Muutenkin vaikeita asioita meneillään, luurangot hyppivät kaapista ulos ja kavereillakin on kasa hirveitä asioita elämässään. Sairaalla tavalla koomista, kuinka vuorotellen itketään jotakuta lohduttaen ja sitten heitetään samasta asiasta äärimmäisen mustaa huumoria, mutta pakko sitä on jollakin keinolla jaksaa eteenpäin.

Ohje: En pointe- tossut Ullasta
Lanka: tasan kerä Tovea plus kantavahvikkeet jämälangasta
Puikot: 3mm

Kuvaaminen on aika jäljessä, nämäkin tossut valmistuivat pari kuukautta sitten. Ihanan väriset minusta, tosin eivät edelleenkään ole täydelliset. Ohjeen tossut ovat omaan jalkaani isot ja leveät, tällä kertaa muistin lyhentää ne sopiviksi, mutta leveys mättää edelleen. Muuten ihan hyvä, mutta jotta hihna olisi kauniisti niin se pitäisi kiinnittää tossun alle asti... No, vika on todennäköisesti omassa käsialassani, joten virhe korjataan mahdollisessa kolmannessa versiossa. Näihin en laittanut nappia, sillä en jaksa enää herätä siihen, että nappi painaa ikävästi jalkaa, omaan ikävän tavan nukahtaa lattialle kirjan kanssa. Lanka meni pienennytksestä huolimatta yhdestä kerästä tiukille, varmuuden vuoksi neuloinkin kantavahvikkeet edellisten tossujen jämälangasta, mutta olisi se nöttönen loppujen lopuksi ehkä riittänytkin. Tove huopuu edelleen kauniisti, haaveilen lapasista.

Huomenna täytyy mennä kaupungille hoitamaan ikäviä käytännön asioita, josko samalla pääsisi Käsityö-Elisaan hakemaan jotakin lohtulankaa, koen sen nyt ansainneeni. Psykologian itsenäinen suoritus palautettu, enää koe!

~Say goodnight

2008-09-06T16:16:00.004+03:00

Arvatkaa kenen analyyttinen geometria nousi kaksi numeroa, nyt se on 10?! Vei kyllä aika tehokkaasti pois korotuksen tuoman harmituksen. Kiirettä pitää ja mieliala on nollissa, juokseminen, ystävät ja Otus pitää järjissään.

Lanka: Seiskaveikka jättiraita, hieman reilu 150g
Puikot: 3.75mm bambuiset sukkapuikot
Ohje: Perusohje omasta päästä varpaista aloittaen, tiimalasikantapää

Masentuneen pääni riemuvoitto! Jostakin kumman syystä polvisukkien neulomisen ajattelukin on ollut aina mielettömän tuskaista, vaikka todellisuudessa kyseessä on vain pieni ero yleensä neulomiini sukkiin. Kuvittelin aikanaan ostaneeni sukkia varten sitä vihreä-violettiraitaista Seiskaveikkaa, järkytys olikin suuri löytäessäni tämän... Vaaleanpunaista, valkoista... Okei, harmaa istuu kyllä vaatekaappiini, mutta yösukat näistä tuli. Hyvä kuitenkin oli todeta että matka varpaista polveen ei ole loputon ja ohjeen kehittely onnistuu myös huonolla tuulella ollessani, normaalisti tarvitsen kaikkeen ohjeen uskaltaakseni aloittaa. Keväällä tekemiini polvisukkiin näissä on silmukkamäärän lisäksi erona lähinä se, että resori on kierrettyä joustinta, mikä takaa sukkien pysyvän jopa jalassa. Onnistuneet kotihiippailusukat, täydelliset vaikkapa koeviikolle.

Like never before

2008-08-31T17:38:00.003+03:00

Elämä on tällä hetkellä parhautta. Perjantaina suuntasin koulun jälkeen kaveriporukalla Helsinkiin tarkoituksena mennä tukemaan kaveria Idols-karsintoihin. Yöpyminen Otuksella meni mahtavasti, on upea fiilis kun tajuaa, että on ihminen joka viitsii herätä kuudelta aamulla ihan vain jotta saa herättää mut ojentamalla kahvikupin käteen ja saattamalla viettämään päivää toisessa porukassa. Kiitos upeasta parista päivästä.<3 Ainoa fiilistä laskeva tekijä olikin kaverin karsintareissu (nelisen tuntia jonossa ulkona kylmässä, sisällä 10min - raukkaparka oli ensimmäisen joukossa ja jännitti itsensä jumiin) ja itselle sattunut flunssa, alunperäinen suunnitelma muuttui siten, että tulin kotiin lepäilemään jo eilen illalla. Ehkä mä en ollutkaan murhaaja entisessä elämässäni, vieressä on maailman upein ihminen.

Kiirettä pitää. Koulu vaatii paljon huomiota, viikottaiseen ongelmaan on mahdutettava soittotuntien lisäksi myös ajokoulu. Korotuksista geometria tuli jo takaisin, ei korottunut odotetusti todistukseen, vaikka itse koenumero nousikin. Nukkuminen on äärimmäisen huonoa, lääkitys nousee odotetusti. Ei moisilla asioilla väliä, nyt en osaa muuta kuin hymyillä.

Ohje: Edelleen Hurry up spring armwarmers
Puikot: 5mm
Lanka: Noro Kureyon, vajaa kerä

Tällä kertaa tein kämmekkäät yhdestä kerästä enkä kahdesta erikseen, mikä selittää niiden parittoman ulkonäön. Tällä kertaa kohdalle sattui näinkin sateenkaarenvärinen kerä, joten kämmekkäät ovat pari sekavärisyydestään huolimatta. Edelleenkään en muistanut lyhentää resoria, joten pikkusormet piilossa edelleen. Täysin sopivat kuitenkin päätarkoitukseensa eli käsien lämmittämiseen öisin, nyt jo alkaa ranteet olla muuten kipeät.

Valmiita neuleita on, mutta kuvaaminen on hidasta. Kamera sai vähän kolhuja reissulla, täytyy katsoa millaista jälkeä jatkossa tulee.

~Isn't someone missing?

2008-08-24T16:23:00.003+03:00

Korotukset meni aika vaihtelevasti. Analyyttinen geometria meni kevyesti, geometria meni melko surkeasti. No, analyyttisessä olikin suuremmat tavoitteet, geometriaa mun pää ei vaan kerta kaikkiaan hahmota. Huomenna alkaa autokoulu...

Ohje: Hurry up spring armwarmers kirjasta x
Puikot: 5mm
Lanka: Yhteensä vajaa kerä Noro Kureyonia

Pidän tästä ohjeesta. Käteen sopivat täydellisesti (mitä nyt pitäisi muistaa lyhentää ribbiä, kuvastakin huomaa että pikkusormi peittyy kokonaan, omaan superlyhyet sormet) ja kaavio lisää mielenkiintoa. Vaikka lehtikuvio vähän hukkuukin jo sinäänsä mielenkiintoiseen lankaan, niin silti lopputulos on kiva. Lievästi ärsytti langan solmuisuus, toinen kerä oli solmuton, mutta toisessa taas solmu ruskean ja vihreän välillä, mikä näkyy ja selvästi. Olisi pitänyt jaksaa keriä, mutta menee nämä näinkin. Valmiina on tällä mallilla toinenkin pari, tällä kertaa samasta kerästä tehtynä, aiemmin aina kahdelta eri kerältä olen neulonut pelätessäni langan loppumista.

Valmiita töitä on paljon, mutta kuvien ottaminen ei ikinä onnistu, minä ja kamera ja valmistuneet työt ei tunnuta ikinä olevan samassa paikassa valoisaan aikaan.

Taas epäneuleasiaa

2008-08-21T13:24:00.003+03:00

Kyllä, taas jotakin muuta kuin "oikeaa asiaa". Huomenna palaan taas normaaliaiheisiin, päätin hoitaa raportoinnin tänään, sillä olen saanut muutaman tiedustelun elämän ja koulun tämänhetkisestä tilanteesta.

Jaksossa tosiaan vain viisi kurssia ja yksi niistäkin vain kolmasosa (liikunta). Muuta hupia tarjoavatkin vektorit, kemian reaktiot, äidinkielessä vaikuttaminen ja bioteknologia. Viimeinen on osoittautunut oikeasti mielenkiintoiseksi kurssiksi, pieni ongelma on vaan se, että muut kurssit abeja, kurssin numero on nimittäin 5, itsellä alla kurssit 1-2. Pientä hämmennystä toisinaan asia on aiheuttanut, mutta pakko lukea ne näin päin jotta saa biologian kirjoitettua jo ensi syksynä.

Näiden kurssien lisäksi töitä ovat teettäneet analyyttinen geometria sekä geometria. Päädyin tosiaan korottamaan molemmat numerot (7 ja 8). Älkääkä pyöritelkö siellä silmiänne.:D Ikuinen perfektionisti vain. Ongelmana on lähinä nyt se, että makaan kotona korkeassa kuumeessa, pakko kestää huomenna 6h koulussa ja siihen päälle neljän tunnin koerupeama. Peukut pystyyn että selviän siitä hengissä.

Korotusten lähdettyä on hetken hengähdystauko, jonka jälkeen alan viimeistellä itsenäisesti suorittamiani kolmea kurssia. Unohtamatta tietenkään sitä, että marraskuussa koulustamme lähtee kymmenen henkeä Cerniin vierailemaan, ja minun on suunniteltava asiasta aamunavaus ja tehtävä esitelmä. Tekeminen ei siis ainakaan lopu kesken, varsinkin kun ennen joulua huilusta 3/3....:D Autokoulunkin tapaamiset alkoivat, joten luvassa on kiireinen syksy.

~Paha ihminen

2008-08-16T14:09:00.005+03:00

Koulun alku on vienyt aikaa. Vaikka tosiaan ei ole montakaan kurssia tässä jaksossa, niin itsenäisesti suoritettavat sekä ensi viikon korotukset ovat vieneet aikaa, puhumattakaan taas päivittäisiin koulurutiineihin totutellessa.

Malli: Convy, kirjasta Knitting on the road
Puikot: metalliset 3mm sukkapuikot
Lanka: Fortissima socka, reilu kerä

Näiden sukkien neulominen oli aika erikoinen kokemus. Jotenkin mikään ei tuntunut osuvan kohdalleen. Lanka oli kyllä kivaa, mutta olin jo ensimmäisestä kerästä yrittänyt sukkia jollakin toisella ja jouduin kärsimään superkiharaisesta langasta, ei riittänyt hermot tehdä asialle mitään. Toinen ikävyys oli ohje. Sinäänsä siinä ei ole mitään, mutta unohdin tehdä varteen toiset kavennukset ja kantapään kohdalla jouduin tekemään aika dramaattiset ihmekavennukset kantapään saamiseksi normaalikokoon. Pikkupalmikot olivat helppoja tehdä ilman apupuikkoja, mutta loppujen lopuksi nekin alkoivat puuduttaa. Sukat olivat matkaneuleena kesällä Kaliforniassa, jossa sain neulottua ensimmäisen sukan loppuun. Ilmeisesti aikaerosta olin kuitenkin aika sekaisin, sillä olin katsoneen sukan olleen mun jalkaani ihan ok, vaikka todellisuudessa koko on varovaisen veikkauksen mukaan 32... Täytyy miettiä suvusta joku pikkutyttö jolle nämä voin lahjoittaa, ei tullut sukkia itselle. Lopputulos on kyllä kaunis.

Neulomisessa joku ihme jumitus. Jo tekeillä olevat työt eivät huvita eivätkä valmistu, mikä johtuu todennäköisesti siitä, että kesken on hirmu monta työtä ja teen niitä kaikkia sekaisin. Osasyy on taatusti myös se, että kesken on neljä sukkaparia, joista tein jokaisesta ensin toisen sukan... Toisen sukan syndrooma moninkertaisena siis, ongelmia lisää myös se, että mokasin aika monessa sukassa jonkun kohdan ohjeesta ja jouduin soveltamaan, ei toivoakaan samanlaisesta parista siis.

~Two sides

2008-08-10T13:41:00.002+03:00

Luvassa epäneulepostaus, huomenna taas "oikeaa asiaa".

Ajattelin kiinnostuneiden ihmisten vuoksi tehdä jonkinlaisen yhteenvedon kesästä ja olosta ennen koulun alkua. Alkukesän vietin lähinä mökkeillen ja kaverien kanssa hyppien. Samoja aikoja leimasi myös yhteydenpidon lähes katkeaminen Tärkeän kanssa. Kyseiseen ihmiseen on kuitenkin oltu yhteydessä silloin tällöin tekstarien voimin, hän sai opiskelupaikan ja asiat tuntuu muutenkin menevän hyvin, joten ratkaisu oli molempien parhaaksi.

Ihmissuhdepuolella olen muutenkin tajunnut omistavani upeita ystäviä, jotka eivät ole juosseet karkuun.^^ Hienoin asia on kuitenkin Otukseni. Ihminen, jonka kanssa kaikki on osunut täydellisesti kohdalleen ja joka osaa suhtautua niin hyviin kuin huonoihin hetkiini. Ja joka on ottanut yllättävänkin hyvin ~160km välimatkan, koulujuttujeni, aikataulujeni ahtauden ja oman työnsä tuomat ongelmat ja on valmis mitä jännittävimpiin järjestelyihin. Toissapäivänä vietin päivän siellä, eilen kyseinen ihminen tuli tänne saadakseni selvitettyä miuta vaivanneet matikanongelmat ja viedäkseen miut leffaan. Kyllä, olen hyvin onnellinen.*hymy*

Pään sisällä on mennyt sekavasti. Sisälläni oleva vuoristorata ei ole helpottunut yhtään, vaikka elämää mennäänkin nyt kahden pillerin voimin ja upeiden ystävien ja ihanan psykologini avustuksella. Nyt syksyllä onkin edessä lääkkeiden nosto ja melatoniini takaisin kuvioihin, mikä saattaa tuoda omat haasteensa: kuusi tablettia päivässä mielenterveysongelmiin saa olon tuntumaan aika hulluksi. Apua on kyllä saatavilla, tosin syömiset ovat alkaneet mennä taas huonompaan suuntaan. Täytyy katsoa miten onnistuu elämä koulun ihmispaljouden ja tarkkojen aikataulujen ja vaatimusten kanssa.

Kolmen viikon poissaolo Suomesta teki hyvää ja koulujuttujakin sain tehtyä kiitettävällä tavalla. Tiistaina tapahtuva koulun aloitus ei pelota paljoakaan.

~All you need is love

2008-08-06T16:38:00.003+03:00

Kiitos huivikommenteista!

Ohje: Jaywalker (Magknits)
Lanka: Step, ~40g
Puikot: 3mm metalliset sukkapuikot

Jälleen kerran sukat tällä ohjeella, mutta kaipasin jotakin aivotonta neulottavaa, eikä ribbisukat jotenkaan innostaneet. Syy juuri tähän ohjeeseen oli se, että kesäkuun lopulla löysin kyseisen lankakerän ja ensimmäinen kohdalle osunut raidalliselle langalle sopiva ohje oli tämä. Lanka on ihanan pehmeää kuten edellisissäkin sukissa, tosin taas silmään pisti tuo pilkullisuus vaaleanpunaisten raitojen kohdalla. No, omaan sukkalaatikkoon nämäkin päätyy, värityksensä puolesta ei sovi kenellekään lähipiiristä.

Hirveä hinku aloittaa kaikkea, mikään nyt tekeillä oleva ei oikein inspiroi.

~Believer

2008-08-04T18:53:00.004+03:00

Energia loppu. Ihania päiviä joukossa kyllä, mutta joka päivä viidestä eteenpäin mieletön masennus. Muutaman päivän mökillä vietin kavereiden kanssa, muina kohokohtina mainittakoon eilinen käynti Otuksen luona. Ehkä tämä tästä, huomenna psykologi pitkästä aikaa.

Ohje: Aquila Ullasta
Puikot: 4,5mm pyöröpuikko
Lanka: Wetterhoff Silvia, ~60g

Tämän neulominen oli ihanaa. Ohje oli helppo ja selkeä, vaikka kaaviot ensin näyttivätkin aika karmivan monimutkaisilta. Onneksi suuri langankiertojen määrä hämää silmää, itse kuviot eivät ole vaikeita. Mallikerta meni hyvin päähän, ainoa mikä ei jäänyt muistiin oli kerroksen aloitukset. Välillä pitkät kerrokset kyllästyttivät ja mallikerta myös, mutta viikon tauon jälkeen huivia oli taas kiva neuloa. Lanka oli mukavaa ja sopivan ohutta, tarvitsin tosin aika isot puikot supertiukan käsialani kanssa, sillä tahdoin kerrankin oikein ohuen huivin. Eniten tätä neuloin mökillä, minkä takia neuloinkin puolitoista kerrosta aivan pieleen. Ongelmani oli se, että kolme viimeistä kaaviota olivat omassa ohjeessani aivan muuta kuin mitä Ullassa tällä hetkellä olevat. Purkamisella tuostakin selvittiin, mutta on todella herkkua purkaa yksitellen se ~500 silmukkaa... Palattuani hetkeksi ihmisten ilmoille sain uudet kaaviot ja neulominen onnistui taas.

Huivin pingotus oli järkytys. Tajusin kyllä tehneeni aika ison huivin, mutta normaalikokoiselle ilmoitustaululle neulaaminen sisälsi ärräpäitä ja paljon. Normaalisti kaksinkerroin taitettu huivi mahtuu hyvin pingottumaan, nyt jouduin käyttämään runsaasti mielikuvitusta ja huivi ei mahtunut kaksinkertaisenakaan, vaikka laitoin sen suht mielenkiintoisen näköisesti molemmille puolille.:D Irti hyppivät neulat eivät ainakaan helpottaneet asiaa, mutta lopputulos palkitsi kyllä vaivan. Huivi on tosiaan mielettömän iso, ylettyy hartiahuivina polvien alapuolelle ja olen sentään sen vähän vajaa 170cm. Joululahjaksi on suunnitteilla toinenkin huivi.

~Zero

2008-07-28T12:18:00.002+03:00

Alkaa pikkuhiljaa kyllästyä jatkuvaan masenteluun. Vuoristoratamainen meno jatkuu, tosin ylämäkiä on harvassa ja matalalla kulkevia pätkiä on vähän turhankin paljon. No, enää pari viikkoa psykologiin ja toivottavasti lääkitykselle tehdään jotakin, sillä jos olen jo ilman koulua ja siitä aiheutuvaa stressiä näin lohduton ja epätoivoinen, niin en halua miettiä mitä tilanne on koulun taas alkaessa..

Mökillä olin taas suvun seurana ja Porvoon lankatalo oli sopivasti matkan varrella. Tarkoituksena oli pitää lankalakkoa vuoden lopulle, mutta tajusin tarvitsevani joululahjoihin lankaa ja epätavallisen suuren maanisuuden puuskan aikana totesin, että nappaan langat nyt ja teen ne mahdollisimman pian valmiiksi, niin ei ole niin karmivaa stressiä jouluna. Merinosilkeistä tulee huiveja ja Seiskaveikasta ja toisesta sukkalangasta luonnollisesti sukat. Norot tarttuivat mukaan Stockmannilla piipahdettuamme, menin etsimään vetoketjua hajonneeseen laukkuun (Eurokangas johon hakeuduin ensin oli lopetettu edellisenä päivänä!) ja pahaa-aavistamattomana törmäsin lankahyllyyn, josta pelastin nuo kaksi kerää Noroa. Myöskin muumimuki tarttui mukaan, puolustuksekseni sanon niiden olleen alennuksessa.

Aquila valmistui! Siitä tuli kaunis ja paljon odotettua suurempi.

~Memories

2008-07-22T10:31:00.003+03:00

Mielialat heittelee ja rajusti. Ystävien kanssa ollessa on hyvä olo, mutta muuten fiilis on sitä luokkaa, että harkitsen soittamista polin tai terveyskeskuksen päivystykseen.

Ohje: Sekoitus omaa päätä ja jotakin laatikosta löytynyttä pikkulappusta
Puikot: 3,5mm sukkikset
Lanka: 6-säikeinen Regia

Aiemmin tein tästä langasta kypärämyssyn ja ennen matkaa tein kerän lopusta tossut. Ohje on aika sekalainen, seurasin aluksi pikkuruiseen muistilappuun jostakin ylöskirjoittamaani ohjetta, mutta kyllästyttyäni päädyin soveltamaan omasta päästä. Neulominen oli tylsää, mutta ovat ainakin tarpeellisia jollekulle.

Ohje: Weekend knitting- kirjasta, sekoitus eri kokoja
Lanka: Silke-Tweed, puolisen kerää
Puikot: kaksi 3,5mm sukkapuikkoa

Näiden kämmekkäiden neulominen oli aika tuskaista, mutta kaunis lopputulos palkitsee vaivan. Lanka on ihanaa ja ohje on hyvä, koko ei kerta kaikkiaan vaan osunut kohdalleen. Ai mitenkä niin tässä mallissa koot menevät neuletiheyden mukaan, joten mallitilkku voisi olla aika hyvä....? Loppujen lopuksi muutaman puretun kämmekkään jälkeen koko osui kohdalleen ja näille löytyy taatusti paljon käyttöä. Kun hermot riittää niin neulon taatusti toisetkin, nyt se prosessi ei vaan huvita, sillä en tietenkään laittanut ylös mitä kokoa näihin käytin ja millä sovelluksilla...-.-

~Teit meistä kauniin

2008-07-19T09:31:00.003+03:00

Tosiaan löysin matkaltani myös kirjoja, ja onhan tuossa muuten paketillinen fimojakin. Fimonallepakkauksen bongasin tosiaan japanilaisesta lelukaupasta, pakkohan se oli mukaan napata, koska hintaakin oli vain vajaa euro.

Satuin löytämään kaikki kirjat, joita etsinkin. Ylärivissä ovat tosiaan haaveilemani opukset ja alarivissä on "tuohan voisi olla kiva"-ostokset. Victorian lace today on vielä kauniimpi kun kuvittelinkaan, mallit tosin vaativat vähän hermoja.:D Interweave knits oli haaveena lähinä Icaruksen ohjeen takia, mutta kyllä sieltä löytyi muutakin kivaa. Paidat tosin olivat kaikki sellaisia, että jotakin kavennuksia vyötärölle on pakko saada. Olen nimittäin sen verran pikkuinen, että muuten telttalook on valmis. Favorite socks on kirja, jolta en loppujen lopuksi odottanut paljoakaan, sillä petyinhän jopa viimeksi ostamaani sukkakirjaan, ja sehän oli sentään Nancy Bushia.. Koska kuitenkin omaan pakkomielteen sukkiin niin ostin kirjan. Lopputulos oli se, että yllätyin todella positiivisesti: kirjassa lähes kaikki mallit aiheuttavat kuolausta.^^

One skein wonders näytti kaupassa kivalle, mutta ei ole sen jälkeen aiheuttanut minkäänlaisia seinälle hyppimisiä positiivisessa mielessä. No, haudataan se kaappiin, ehkä se sen jälkeen tajuaa alkaa näyttää paremmat puolensakin. Suloinen alarivin virkkauskirja oli pakko-ostos, jopa pahinta teini-ikäänsä elävä veljenikin totesi, että sähän et täältä ilman tuota kirjaa kävele, tai sitä kadut.:D Täytyy vaan hankkia hermot, sillä virkkaus ei edelleenkään kuulu mielipuuhaani.

Täällä taas!

2008-07-16T12:04:00.005+03:00

Eilen illalla Suomeen palauduin. Matkalla oli kivaa, rakastuin erityisesti Japaniin. Nilkkani kuitenkin sanoutui irti yhteistyöstä (johan sitä oltiin jopa puolisen vuotta ilman fysioterapeuttia ja nilkkatukea....) ja mieliala on muutenkin samalla tasolla kuin yläasteella. Olo on siis karmea, koulu lähestyy, itsenäisesti tehtävät kurssit kaatuu niskaan ja seuraava aika psykologilleni elokuussa. No, onneksi on ystävät, erityisesti Otus, jota ei kuitenkaan enää vain ystäväksi voi kutsua. Jotakin positiivista elämässä siis.:)

Satuin Los Angelesin lähellä olevissa pikkukaupungissa törmäämään aivan ihanaan lankakauppaan. En valitettavasti muista kuollaksenikaan sen nimeä, jos joku sattuu liikkumaan sillä seudulla, niin kyllä mi varmaan jostakin jonkun paperin löydän, jossa se lukee. Oltuani kovasti lohtulangan tarpeessa erityisesti nämä neljä vyyhtiä ajavat asiansa täydellisesti. Misti Alpaca chunky, kaksi kerää käsinvärjättyä ja kaksi mustaa. Taivaallisen pehmeää, kauniin väristä, lämmintä, nopeasti valmistuvaa... Voiko hirveästi muuta pyytää lohtulangalta? Jätän näiden neulomisen kuitenkin talveen, sillä paksu alpakka ei ole hirveän miellyttävää neulottavaa tässä lämpötilassa. Pienenä miinuksena on karvaavuus, langasta nimittäin lähtee suuri määrä piiiiitkiä karvoja.

Seuraava kuva onkin aikamoinen sekamelska. Oli huvittavaa kun vanhempani menivät isossa ja kauniissa kaupassa melkein enemmän sekaisin kuin minä! Isä sponsoroi langat kiltisti, äitini osa taas oli ylipuhua koriin tässä kuvassa ylimpänä oleva Poof-niminen lanka. Väri on kiva, mutta palmamainen yleisolemus kammotti. Ihanan pehmeää se kuitenkin on, jos langan neulominen tuntuu turhan hirveältä niin äiti todennäköisesti suostuu tekemään siitä kaulahuivin, hän kestää enemmän kaikenlaisia "hörhölankoja".^^ Jitterbugia on kuvassa keskimmäisenä. Tosiaan ihanan pehmeää, mutta valitsemani väri vähän epäilyttää. Onkohan tuloksena lätäköityvä rumasukka, vaiko jotakin muuta? Alimmaisena oleva Lornan huivilanka oli pakko napata mukaan, metrejä on kiitettävä määrä ja väri on kaunis.

Käsinvärjätty Trekking suorastaan huusi päästä mukaan, kirkas väritys kyllä hieman pelotti, lätäköitymismahdollisuudesta puhumattakaan. Tänään keriessäni totesin kuitenkin ensimmäiseksi eteeni sattuneeksi langaksi, joka on kauniimpaa kerällä kuin vyyhdissä. Värit asettuvat nätisti, eivätkä näytä enää yhtään kirkkailta. Sininen sukkalanka ihastutti kauniilla värillään ja Lornan sukkalanka oli pakko-ostos. Vasemmanpuoleinen alpakkahuivilanka on taivaallista. Onnistuneet lankaostokset kaikin puolin siis.

Kirjoja ja kaikenlaista muutakin tuli ostettua, mutta lisää niistä ensi kerralla. Neuleita ei valmistunut, sillä luin kiitettävät ~5000 sivua.^^Muutama esittelemätön valmis työ on kuitenkin kuvattuna, eikä Convyissa ja Aquilassa enää kauaa mene.

~Dreamer

2008-06-27T10:38:00.006+03:00

Elämä näyttää itse asiassa tällä hetkellä suht valoisalta. Ketopinorit puree, ette usko kuinka on upeaa tajuta, että ehkä elämä ei olekaan vaan mua varten keksitty kidutusmuoto.:D Tänään näen kaiken lisäksi erään kivan ihmisen...^^

Tämä pussi tuli tarpeeseen, sillä mökkireissulla tajusin hukanneeni kännykkäpussini, enkä todellakaan raaski heittää puhelinta laukkuun, sillä laukuillani on tapana kokea aika kovia. Kahdesta ostamastani Norokerästä oli ehtinyt muotoutua jo kahdet kämmekkäät ja pussi isän iPodille, kännykkäpussi valmistui sopivasti jämänöttösestä. Yksinkertainen ribbipussi aloitettuna suusta, lopussa kolmen puikot päättely. Jotenkin söpöilytti, joten päälle solmittava rusetti toimii kiinnitysmekanismina, laiskuuden yllättäessä nauhan voi myös tunkea pussin sisään, sillä puhelin pysyy ribin takia siellä muutenkin.

Nämä säärystimet valmistuivat siitä yksinäisestä Wendy Fusion- kerästä, jonka pelastin eräällä lankakauppareissulla. Tällä langalla on taipumus yllättää, edellisellä kerralla hämmensi kerän sisältä löytynyt limenvihreä, tällä kerralla yllättäjä on vaaleanpunainen. Harmaan ja liilan takia kerän ostin, vaaleanpunainen olikin suht järkytys.:D No, kyllä se tuolla seassa menee, täytyy vaan jatkossa muistaa katsoa tarkkaan, että mahtaakohan kerän sisällä olla jotakin yllätyksiä. Tarpeeseen menivät nämäkin.

Jotenkin jämälangoilla on taipumusta päätyä ribbikämmekkäiksi, niin tälläkin kertaa. Näissä on kuitenkin ihanaa kauniit värit, toinen kämmekäs on myöskin vihreä, mutta sisältää enemmän ruskeaa. Kauniit ovat mielestäni ja tällä kerralla onnistuin kaikissa Norojutuissa saamaan yhteensä langan poikki vain pari kertaa, edistystä on siis tapahtunut viime kerran langanpätkien sijaan. Edelleenkin kyseessä oli neulomista tarpeeseen, täytyy harventaa kämmekäslaatikkoa, sillä osa vanhoista on jo sen verran räjähtäneitä, ettei niitä viitsi enää käyttää.

Blogiin on tulossa tosiaan tauko, lähden tästä Kalifornian ja Havajin kautta Japaniin.^^ Jonkinnäköistä lankaa on tarkoitus napata mukaan, jos lankakauppoja sattuu olemaan siedettävän matkan säteellä. Muttamutta, kuvia reissusta on pyynnöstä varmaankin tulossa, mutta blogini palaa tosiaan kuvioihin ensi kuukauden puolivälissä, turha siis ihmetellä sitä ennen mihin olen kadonnut.:D Hyvää kesää kaikille!

~Sweet chaotic me

2008-06-24T16:18:00.003+03:00

Pelätty perheaika oli ja meni. Mukaan entisen Seronilin (ja jo lopetetun melatoniinin) lisäksi kuvioihin tuli antipsykootti nimeltä Ketipinor, etunaan mieletön väsyttävä vaikutus, joten ei tarvitse aloittaa varsinaista unilääkitystä. Hassua kyllä, nukahtaminen tapahtui vain ensimmäisenä yönä, loppuina on ollut tuttu "miksi ne syöttää mulle näitä, kun ei niistä ole apua, nukahda nyt tyttö!"-mieliala. Kenelläkään kokemuksia kyseisestä lääkkeestä?

Juhannukseni meni mökillä, vietettyäni usean vuorokauden vankina sukuni kanssa totesin sieltä takaisin tullessa Helsingissä, että kyllä mä olen lankakerän tai pari ansainnut. Menitaan siis menin, sorruin taas rumaan sukkalankaan, kuten tuo Fabel osoittaa. Punainen on ihan kivan näköinen valmiina, mutta tuon toisen ostoa en pysty ymmärtämään... Alpacasta on tulossa jonkinlainen paita/villatakkiratkaisu, malli on vielä hakusessa. Langanmenekin tosin arvioin vähän väärin, 400g noin ohutta lankaa riittäisi kyllä aika suureenkin paitaan...:D Jaeger baby merino oli alessa ja tavoitteena on tehdä siitä jotakin pientä ja söpöä. Ostettuani aloin miettiä, että olikohan kyseinen valmistaja siinä kiduttajamerinolistassa... En oikeastaan enää ostettuani halua tietää, paras neuloa nämä äkkiä pois ja tarkistaa sitten vastaisuuden varalle miten on. Puikkonallet oli kassalla ihan hetken päätös, "oi noita olen ihastellut pitkään, ostan ne nyt". Lisää lankoja ei ole esittelyssä enää tässä kuussa, viikonloppuna tosin alkaa kolmen viikon ulkomaanreissu, jonka jälkeen on jotakin varmaan luvassa.

Mökillä oli hyvää aikaa neuloa. Sesamen vartalo-osaa voi jo sanoa neulotuksi, ehkä 20cm sitä kasassa. Se tosin hidastui tajutessani, että siitä taitaa tulla piiiikkuisen turhan leveä... Aquila on toiseksi viimeisessä kaaviossa, mutta siihenkin meni hermot. Toistin erästä uutta kaaviota ja purin sen yhä uudestaan ja uudestaan, silmukat eivät kerta kaikkiaan olleet järkevissä kohdissa niille kavennuksille ja langankierroille. Takaisin netin ääreen palattuani tajusin, että kolme viimeistä kaaviota ovat nyt Ullassa olevassa versiossa aivan erilaiset kuin omassani, ja sopivat nätisti edellisen jatkoksi. Tarinan opetus: jos olet lähdössä pois netin äärestä, niin tarkista että ohjeessa on jotakin järkeä, eikä siitä ole tullut uutta versiota.

Väsymys

2008-06-17T13:39:00.004+03:00

Torstainen perheaika pelottaa. Eilen menetin myös aika tehokkaasti luottamukseni psykologiini. Mukava nainen, mutta kerta kaikkiaan alkoi tuntua siltä, että tilanne sama kuin yläasteella koulupsykologin kanssa: ettei kukaan kuuntele, eikä suunsa avaaminen hyödytä yhtään mitään, joten helpompi olla hiljaa. Tänään luvassa vaan sohvannurkkaan neuleen kanssa käpertelyä ja mielialan parantelua.

Uskaltauduin tällä viikolla jopa lankakauppaan, hyvä minä. Mukava myyjä pelasti paljon, aion mennä myös jatkossa. Yleensä olen niitä ihmisiä, joita seurataan joka paikassa todella pitkään ja hartaasti, mutta tällä kertaa palvelu oli ystävällistä. Tovesta tulee tossut, Norosta kämmekkäät (toinen valmis), Wendy fusionista säärystimet (valmiit) ja lopuista sukat. Tällä hetkellä taitaa olla sininen ja vihreä kausi meneillään.

Veli halusi itse ottaa kuvan myös muumimukiperheestäni, "kun sä aina kuvaat vaan lankojasi etkä mitään muuta kaunista!". Lasten suusta se totuus tulee.:D Lohdushoppailua tosiaan harrastettu, tällä viikolla tarttui nimittäin mukaan tuo vihreä muki.

~The one I love

2008-06-13T18:32:00.002+03:00

Loppujen lopuksi elämä näyttää hitusen valoisammalta. Psykologini otti huolen jaksamisestani todesta, niinpä seuraava aika jo maanantaina. Lankakauppaankin eilen selvisin, mutta siitä myöhemmin lisää.

Malli: Jaywalker
Puikot: 3mm sukkapuikot
Lanka: 4-säikeinen Regia, vajaa 100g

En ole aivan sinut näiden värien kanssa. Jotenkin nuo siniset yhdistettynä punaiseen tökkii. Äidistä värit on kivat, tuli kuitenkin sukat omaan jalkaan, kun itse niitä eniten kulutan, eikä äiti ole saanut käyttöön edes joululahjojaan vielä. Malli taas ihanan helppo ja yksinkertainen, tuntui valmistuvat lähes ajatuksen voimalla. Ilman tv:tä kuitenkin jo vähän turhankin tylsä neulottava.

Keskeneräisiä töitä on vaikka kuinka, lisääkin tekisi mieli aloittaa. Jotakin voisi joskus taas tulla valmiiksikin...

~Jimmy

2008-06-11T14:57:00.004+03:00

En nyt tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Jotenkin vaan niin hämmentynyt olo. Lääkäri oli tänään, sain suht karun tuomion: ensi viikon perheajasta alkaen syön joko diapameja vahvalla annostuksella ja jos vanhemmat sen kieltää päädyn osastolle. Olen kyllä tiedostanut olevani suht sekoamispisteessä, mutta silti tieto siitä, että tulen tarvitsemaan antipsykootteja vakavan psykoosiuhan takia tuli suht yllätyksenä.

Kamerani muistikortti päätti ottaa lopputilin ja tämä oli ainoa kuva, jonka onnistuin pelastamaan... Neulekuvia onkin luvassa taas pian, kunhan vaan saan aikaan ostaa tänään uuden. Lupasin kohta nelosluokkalaiselle veljelle, että jos hän siivoaa huoneensa kiltisti, niin pääsee massailemaan, sillä jo viimeksi hän katsoi Primoiluani kaipaavasti. Äiti lopulta onnistui massaa Turusta löytämään, jee. Mustasta tulee luultavasti nappeja ja vihreistä tulee jotakin veljen käsissä. Primoa on vielä paria väriä jäljellä, punaista ja liilaa kaiketi, joten niistä tulee helmiä taas varmaankin.

Rannekipu jatkuu yhä, joten neulomisessa on pitänyt olla suht varovainen. Sesamen toinen hiha on valmis, vartalo-osassa on pieniä ongelmia, sillä neuletiheyteni on suht metsässä. Hihassa hämäännyin ohjeesta, en tietenkään tajunnut pyörönä neuloessani, että each end tosiaankin tarkoittaa lisäyksiä kummassakin päässä, pyörönä tuntui niin luonnolliselta olla tekemättä kahta lisäystä "peräkkäin". Niinpä hihassani on puolet vähemmän silmukoita kuin pitäisi, silti se on täydellisen kokoinen. Suhtaudunkin suht varauksella vartalo-osaan, epäilen siitä tulevan oikeilla silmukkamäärillä säkki. Saattaa siis olla, että täytyy alkaa soveltaa ja rankasti.

~Heart shaped scars

2008-06-09T11:15:00.003+03:00

Nyt vuorossa taas epäneulepostaus. Huomenna palailen taas tutuille linjoille, mutta kun on tosiaan niitäkin joita kiinnostaa elämä käsitöiden lisäksi, joten ajattelin kertoilla hivenen tästä vuodesta.

Vuosi puolessa välissä jo. Toisaalta paras vuosi ikinä, toisaalta taas suht rankka. Lukio vaatii paljon yläastetta enemmän ja masennuksen takia töitä joutuu tekemään vieläkin kovempaa, mutta kyllä tulostakin on syntynyt. Upeita uusia ystäviä on löytynyt sekä koulusta että muilta tahoilta. Soittaminenkin on alkanut taas motivoida ja huilututkinto onkin suunnitteilla ennen joulua.

Positiivisista asioita huolimatta vaikeaa on ollut. Lääkitys aloitettiin marraskuun alussa, eikä tulosta ole kyllä paljoa näkynyt vieläkään. Pian tosiaan saan diagnoosin vaikeasta paniikkihäiriöstä+ mahdollisesti muutakin sälää, joten lääkityksen nosto tulee olemaan aika suurta ja varsinaisen masennuslääkityksen lisäksi on tulossa rauhoittavia. Elämässä paniikkihäiriö onkin ottanut enemmän sijaa, kirjastoon meneminenkin on tuskaa vaikka lukemista rakastankin ja lankakauppaankaan en ole uskaltautunut, vaikka koulujen loputtua lankalakkoni päättyikin. Muutama rakas ihmissuhde on saanut päätöksensä, mikä on kuitenkin harkinnan jälkeen osoittautunut hyväksi jutuksi. Vaikeinta on kuitenkin ollut hyväksyä se, että muutaman myrskyisän tapauksen jälkeen minä ja Tärkeä olemme päättäneet lähteä eri suuntiin. Onneksi on ystäviä.

~Two sides

2008-06-05T16:34:00.003+03:00

Mieli on taas suht pohjalukemissa kesästä huolimatta. Loma tekee hyvää, mutta liika vapaa-aika ja yksinäisyys ahdistaa. Asiaa ei ainakaan helpota ensi viikon lääkäriaika, puhumattakaan perhepiirissä sattuneesta ikävästä tapauksesta. No, yritän ottaa ilon irti pienistä asioista.

Lanka: Sisu, kumpaakin väriä vajaa 50g
Puikot: 3mm metalliset sukkapuikot

Kuvittelin ostaneeni kumpaakin väriä Sisua kaksi kerää, ensimmäisen sukan valmistuttua yllätys olikin suuri, kun mistään ei löytynyt näille kavereita. No, päädyinkin sitten tekemään toisesta sukasta käänteisversion. Ensimmäisenä valmistui tosiaan pääväriltään pinkki sukka ja sitä neuloskelin tosiaan käsi vielä paketissa, joten käsiala ei ole aina sitä kaikista kauneinta. Lopputulos on kuitenkin ihan kiva, sellainen lievästi Dobbymainen vaikutelma.:D Kierretty resori on kaunista ja lyhyet varret sopii hyvin kesäkäyttöön, eipä kotiväki piruile ihan niin pahasti siitä, että villasukat on jalassa kesät talvet. Samoista langoista saa varmaan vielä tosin toisetkin sukat, mutta ihan heti ei huvita Sisua neuloa, tuntui ikävän löyhäkierteiseltä langalta, sillä koko ajan silmukat halkeilivat.

Aquilan neulominen on kivaa ja kämmekkäät valmistuu koko-ongelmien jälkeen vauhdilla ja on syytäkin, sillä ensimmäinen versio ehti mennä purkuun pikkuruisen koon takia. Uuden aloittaminen huvittaisi edelleenkin ja siksi tuntuu, ettei mikään valmistu.

Kesä!

2008-06-01T16:40:00.002+03:00

Kesäloma. Lähinä lomaa harrastuksista, sillä otin kuitenkin kesäksi itsenäisesti suoritettavaa: musiikki, yhteiskuntaoppi ja psykologia. Syksyllä olisi tarkoituksena nimittäin saada aikaan vihdoin vihoviimeinen huilututkinto, enkä tahdo ottaa ensimmäisiin jaksoihin tappavia päiviä, koska se ei auttaisi tutkintoa eikä koulua. Mutta neuleaikaa on paljon enemmän.

Ohje: Kypärämyssy Woolin vyötteestä
Lanka: 6-säikeinen Regia, vajaa 50g
Puikot: 3.5mm metalliset sukkapuikot

Stitch pääsi taas tätäkin esittelemään, sillä sopivan kokoista ihmispäätä ei lähipiirissä ole. Olen jo pitkään pohtinut mitä tästä langasta tehdä. Luulin taannoin ostaneeni ohuempaa Regiaa, mutta kotona aloin jo ihmetellä, että miksi tämä on niin paksua... Tästä langasta on yritetty jo sukkia (liian lyhyet varret minun makuuni) ja salomoninsolmuhuivia (vihaan virkkausta). Niinpä päädyinkin siihen, että jotakin minikokoista näistä tulee, loppulangasta todennäköisesti lapaset ja pikkuruiset sukat.

Hirveä aloitusaddiktio. Puikoille meni pitkästä aikaa paita, ja ehdin jo addiktoitua sen neulomiseen. Mikäs sen ihanampaa kuin istua parvekkeella neulomassa ja lukemassa Narniaa vieressään hattivattimuki täynnä kahvia?

~Ever dream

2008-05-27T11:53:00.004+03:00

Koeviikko lähestyy loppuaan. Lähellä hajoamista ja täydellistä hermoromahdusta on käyty, luojan kiitos on ystäviä ja ymmärtäväinen koulu, eilen uskaltauduin matikankokeeseen vain siksi, että sain tehdä sen itsekseni kansliassa enkä ahtautuneena pikkuruiseen luokkatilaan 45:n muun ihmisen kanssa sitä näpertämään. Tänään meneminen oli suht vaikeaa fysiikankokeen takia, matikankoe tuntui menevän hyvin, tämäkin siedettävästi. Huomenna edessä terveystieto, jonka jälkeen salitreenin kautta polille ja lepäilemään. Kiitos kommenteista, olette piristäneet minua.

Ohje: Perussukka, koko 22
Puikot: 3.75mm
Lanka: Seiskaveikan jämiä

Koeviikon takia neulominen on ollut suht aivotonta, kun on koko päivän stressannut ja miettinyt ties mitä epäsuorasta kerronnasta aina heijastumis- ja taittumislakeihin, niin on ihan kiva vaan istua tv:n tai kirjan ääreen ja neuloa jotakin täysin aivotonta. Jättiraitasukkien raivostuttava puoli oli se, että jämä meni kokonaan ensimmäiseen sukkaan ja jouduin toisen aloittamaan uudelta kerältä. Muuten ihan kiva, mutta suunnitelmissa oli tehdä siitä jotakin isompaa, täytyy nyt miettiä että mitä tekisi, sukkia tästä langasta nimittäin on jo ainakin 4 paria... Nämäkin menevät lihottamaan keräys/kirppiskassia, lahjottavia ei oikein ole.

Cinderellat meni purkuun, malli oli kivan näköinen ja lanka ihanaa, mutta ne ei kerta kaikkiaan vaan sopineet yhteen, sillä palmikot hukkuivat pätkävärjättyyn lankaan. Täytyy aloittaa sukat tuolla ohjeella pian, sillä idea on kiva.

~Starless night

2008-05-23T18:06:00.005+03:00

Polilla kävin taas. Perheaika vaihtui pelkästään lääkäriajaksi, päätettiin hankkia mulle virallinen diagnoosi ennen kuin yritetään taas aloittaa sotaa toisista lääkkeistä tai edes vanhan annostuksen nostamisesta. Vanhempani ovat nimittäin koko polilla käyntiä vastaan lääkkeistä puhumattakaan, "ei meidän tyttö ole sairas". Tulossa on joko vaikea paniikkihäiriö tai vaikea yleinen ahdistuneisuushäiriö, oireeni sopivat kumpaankin, täytyy katsoa mitä lääkäri sanoo. Olo on suht surullinen, olen kyllä tunnistanut oireeni joksikin ahdistuneisuushäiriöksi, mutta silti diagnoosi jonkintyyppisestä vaikeasta ahdistuneisuudesta tuli aika yllätyksenä.

Ohje: Knittyn RPM
Puikot: 3mm metalliset sukkapuikot
Lanka: Garnstudio Fabel, vajaa 100g

Ihanaa lankaa! Tuntu on kiva, väritys on kaunis, edes nykyään vähän vierastamani mustapilkutetut kohdat eivät näytä tuossa pahalta. Vihreät miellyttää jotenkin taas, varsinkin tuo tumma vihreä oli ihana. Ja ohje oli ihanan yksinkertainen, mutta silti lopputulos ei ole tylsä. Loistava tv-neule tai masennushetkiin sopivaa neulottavaa. Tätä lankaa muuttaa taloon aikanaan vielä lisää. Luultavasti samalla ohjeella tulee neulottua vielä muitakin sukkia, kunhan paikalle eksyy taas lyhyet raidat omaavia itsestäänraidoittuvia lankoja.

Vauvan nuttu meni purkuun. Yritin pelastaa sitä, mutta edes raivoisa pingotus tai silitys ei auttanut, reunat ryttyyntyi yhä eikä kauluksesta saanut kaunista tekemälläkään. Langat häpeääkin sängyn alla nyt jonkun aikaa ja odottelee, josko ne joskus huutelisivat miksi oikeasti haluavat. Vähän on nyt työt omituisessa jamassa: kuvittelin omaavani mustaa Sisua kaksi kerää mutta sitä olikin vain yksi, luvassa siis yksi sukka mustana pinkillä resorilla, kantapäällä ja varpailla sekä toinen käänteisvärityksellä. Kai ne kuitenkin parista menee, en jaksaisi ostaa uusia keriä tämän takia. Cinderelloja on kiva tehdä, ainut murheeni on nyt se, että palmikkokuvio hukkuu pätkävärjätyn langan alle. Pitäisikö purkaa?

~Stranger like me

2008-05-19T19:17:00.004+03:00

Aivan väsynyt. Elän kofeiinilla. Koeviikko tulee, yritän pitää itseni rauhallisena ja uskoa itseeni, muuten ei mistään tule mitään.

Lanka: Regia mini ringel color, ~80g
Puikot: 3mm metalliset sukkapuikot
Ohje: Knitting vintage socks- kirjan Madder ribbed socks

Ihana ohje! Tosin en kyllä ole yhtään sinut tämän kärkikavennustavan kanssa, en saanut kavennussilmukoita tarpeeksi tiukalle ja tulos ei ole kovin kaunis. Lanka taas on eri juttu, en tajua miten on voinut tuonkin väristä lankaa tarttua mukaan, ollut alennuksessa kai tai jotakin. Kerällä näytti vähän rauhallisemmalta, mutta lopputulos on aika... Värikäs. Mukavat kotisukat silti, en kyllä yleisellä paikalle noissa hypi, aiheutan vielä jollekulle (itselleni..?) migreenin. Neulominen oli nopea prosessi, tapahtui erään kotona kipeillyn viikonlopun aikana. Muttamutta, positiivinen olo väristä huolimatta, kiva ohje ja ihana kirja.

Neulominen tökkii. Käsi on kyllä jo kunnossa, mutta koeviikko painaa niskaan. Aloitin helpoksi työksi lasten sukat Jättiraidan jämistä, mutta kappas vaan, langassa oli solmu ja oranssi väri puuttui kokonaan välistä, eikä sitä enää luonnollisesti ollut jäljellä lankapallerossa. Samaa lankaa on vielä kokonainen kerä, mutta kuvittelin saavani siitä jotakin isompaa. Periaatteessahan sukka kokoa 22 ei paljoa lankaa vie, mutta kun jos joku muu työ jää sen takia vaiheeseen, niin hypin seinille.

Haastavinta juuri nyt on silmukoiden luominen. Langat ja ohjeet huutelee, en vaan saa aikaan toteuttaa. Ehkä tänään, jos vähän jotakin kemian lisäksi jaksaisi.

Loppuun vielä mukaan söpö kuva sukista, mukana myös kuvausavustajan varpaat. "Hei, oletsä ihan terve kun sä taas kuvaat varpaitas?"

~Less than a pearl

2008-05-16T15:27:00.003+03:00

Tämä postaus on muuta kuin neuleasiaa, ensi kerralla palataan taas oikeaan aiheeseen.

Polilta tulin. Tietyllä tavalla rankka kerta, toisaalta taas lohdullinen. Puhuttiin vaikeita. Lohdullista kuitenkin on se, että masennuksen lisäksi saan vihdoin diagnoosiksi paniikkihäiriön. Sitä on epäilty jo iät ja ajat ja kyllä sen itsekin huomaa suht hyvin, mutta nyt todella asiat siltä suunnin alkaa muuttua. On totta kai ikävää olla "entistä hullumpi ja sairaampi", mutta helpottaa myös kuulla se, että asialla on nimikin. Että epämääräisellä itkulla, sydämen hakkaamisella, vapinalla ja todellisuuden hukkaamisella tosiaan on takana syynsä, ettei kaikki ole vain mun päässä. Tai siis totta kai kun mielenterveysongelmasta on kyse niin syy on mun päässä, mutta tosiaan tieto siitä että ongelma on nimi ja sitä voidaan hoitaa enkä kuvittele asioita helpottaa paljon. Ensi kuussa lääkkeet vaihtuu odotetusti vahvempiin.

Kaikesta huolimatta pää pystyssä. Kesä tulee, kaikki helpotta vielä. Ehkei minusta tule iloista nyt, mutta ehkä vielä joskus.

~Between love and fire

2008-05-15T14:49:00.003+03:00

Mieli on yhä maassa, mutta ehkä hitusen positiivisempi olo. Huomenna taas psykologille, toivottavasti saan uuden reseptin. Tämän viikon olen valvonut, olo alkaa siis olla suht yliajettu. Käsi särkee yhä, mutta sillä pystyy jo hyvin kirjoittamaan. Päivän positiivinen asia: selvisin kirjaesitelmästä hengissä, aloin vapista kunnolla vasta sen jälkeen.

Ohje: Omasta päästä, perus
Puikot: Epämääräinen 8mm pyörö ja kaksi 5mm sukkapuikkoa
Lanka: Menitasta ostettu vyötteetön villalanka, kaksi vyyhtiä ja vähän Toven jämiä

Tämän neulominen oli nopea päätös. Huvitti vaan aloittaa jotakin uutta ja aivotonta, niinpä loin määrän x silmukoita ja neuloin y-määrän kerroksia, poimin silmukat ja neuloin sen verran kun lankaa riitti. Jostakin syystä päässäni soi langan nähdessäni nimi Jämsän huopatehdas (tai jotakin vastaavaa), mutten kuitenkaan menisi lyömään vetoa, että kyse on sen langasta. Reuna kääntyi alunperinkin sisäänpäin, ajattelin korjata sen virkkaamalla Tovella kiinteitä silmukoita. No, kuten arvata saattaa, korjaus toimi ennen huovutusta. Unohdin kuitenkin ajatella sitä, että huopuessaan langat käyttäytyvät eri tavalla, joten lopputulos oli silti ulospäin kääntyvä reuna!:D No, ei se enää häiritse, se itseasiassa sopii hyvin laukun olemukseen. Sangat tein kaksinkertaisen Toven jämistä ja huovutin käsin, unohdin nimittäin laittaa ne koneeseen enkä viitsinyt laittaa illalla enää pesukonetta päälle. Ihanan tiivistä ja kaunista pintaa tuli kuitenkin molemmista. Täydellinen väline keskeneräisten töiden säilytykseen, jotka ennen ovat ajelehtineet ympäri huonetta.

Keskiviikkona tosiaan alkaa koeviikko, täytyy kaivaa esille jotakin helppoja ja suht aivottomia töitä.

Ei näin!

2008-05-12T16:23:00.006+03:00

Argh!Kiltit ihmiset, älkää ajako punaisia päin, sillä bussi voi joutua tekemään takianne äkkijarrutuksen. Muuten ihan kiva, mutta kun vaistonvaraisesti lentäessäni kohti edessäni istuvan miehen penkkiä vedin käden eteen. Vältyin kolauttamasta päätäni, mutta ranne taittui suht ikävästi. Ja mitä tekee kiltti lukiolainen? Nappaa naamaansa kasan buranaa, sitoo käteen jääpussin ja alkaa raapustaa englannin ainetta ja valmentautua ensi viikon keskiviikkona alkavaan koeviikkoon. Kirjoittaminen onnistuu, mutta äärimmäisen hitaasti. Neuleet jää ymmärrettävistä syistä hetkeksi pois, onneksi on paljon vanhoja töitä kuvattuna.

Murr.

2008-05-11T08:50:00.002+03:00

Totaalisen sekaisin ja väsynyt. Viimeisen kuukauden on taas ollut mieli aika maassa, lähestyvä koeviikko ei ainakaan auta asiaa. En osaa olla iloinen edes siitä, että läheisiä ihmisiä on paljon enemmän kuin ennen. Vihaan masennusta.

Saanko minä purkaa tämän, saanhan? Jo aikoja sitten valmistunut lapsen nuttu, jonka kuitenkin olen haudannut aika syvälle lankakerien alle. En ole tyytyväinen yhteenkään seikkaan koko työssä. Kyseessä tosiaan on eräs Novitan ohje, joka näytti lehdessä kivalle. Loppujen lopuksi tulos on nyt aivan eri. Milloinkohan oppisin, että kolme kerrosta ainaoikein reunoissa ei ole tarpeeksi estämään rullautumista, vaikka ohje niin väittääkin... Ja tuo kaulus, purkuun menisi jo puhtaasti sen takia. Saanko olla armollinen ja päästää langat tuskistaan ja tehdä niistä jotakin kivaa?

Ai niin, hyvää äitienpäivää!

~Last hope

2008-05-08T19:01:00.005+03:00

Koulu syö taas aikaa neulomiselta. Osasyynä on myöskin se, että unilääkkeeni ovat loppu, joten uni jää pariin tuntiin yössä, vasta ensi viikon perjantaina saan uuden reseptin. Energia on siis aika lailla lopussa, varsinkin kun koeviikko lähestyy uhkaavasti.

Malli: Tsahkal-lapaset Ullasta
Puikot: 3.5mm metalliset sukkapuikot
Lanka: Epämääräisiä mustan Nallen ja Maijan jämiä sekä Nalle Coloria

Mukavimpia neuleprojekteja ikinä! Edes lankojen karheus ei pilannut tätä. Mallissa oli ihanaa se, ettei se sisällä pitkiä lankajuoksuja. Pinnasta tuli myös todella tasaista, toisin kuin ensimmäisestä kirjoneuletyöstäni. Tätä uskalsi myös neuloa tv:n ääressä, koska kuviot olivat loogisia ja toistuivat, ei paljoa tarvinut edes tarramerkkiä kaaviossa, jotta sai rivit tarkastettua. Hämmästyttävintä oli, että nämä valmistuivat parissa äärimmäisen kiireisessä viikossa! Onnistumisen fiilis, pitkästä aikaa.

Huivin kanssa ongelmia. Kaaviot ovat jotenkin nyt niin pelottavia, ei uskalla neuleeseen tarttua kun tuntuu, että rivit olisivat kuitenkin niin kuolettavan pitkiä. Loppujen lopuksi itse neulominen on kivaa, työhön tarttuminen on vaan suuren itsepakotuksen takana. Muissa töissä onkin ongelmana totaalinen aivottumuus ja ajan puute.

~Wish you were here

2008-05-02T18:29:00.002+03:00

Malli: Perus, omasta päästä
Puikot: 3mm metalliset
Lanka: n. 30g Fortissima Sockan jämiä

Lanka edelleenkin kivaa, malli tarpeellinen... Neulominen kesti ikuisuuden vaikkei näissä paljoa tekemistä olisikaan, sillä tosiaan kyseessä niin mielikuvitukseton versio kämmekkäistä että, perusribbiä ja peukalokiilaa jännittävämpiin asioihin ei tässä päästä. No, näille on ainakin käyttöä.

Hyvää vappua!

2008-05-01T16:07:00.002+03:00

Hauskaa vappua kaikille!

Hmph.

2008-04-30T15:15:00.003+03:00

Argh, ei se flunssa niin helpolla lähtenytkään. Viikonlopun makasin sängyssä, alkuviikko koulussa, mutta eilen kuume nousi taas. Tänään kotona lepäillyt.

Viimeinen tilkkukuva pitkään aikaan. Nyt on taas iso kasa jämälankanyssäköitä tuhottu, ne eivät enää inspiroi. Joten palattu on taas vaativampiin töihin, niistä lisää kun olo on vähän vähemmän kuumeinen.